Torkkelinmäen tunnelmia

Kreikassa ollessamme juhlimme myös kohta yksivuotiaan Pikkuveljen 11 kk -synttäreitä. Tällä hetkellä parasta: Keittiön kaapit. Kattilakaappia tyhjennetään koko ajan (paitsi kun äiti jaksaa teipata sen kiinni) ja kattiloita ja kattilankansia hakataan ankarasti lattiaan. Myös keittiön laatikostoja on mukava availla ja leikkiä kauhoilla, tiskiharjoilla ja papupurkeilla. Laatikot. Niihin pitää kiivetä sisälle tai vähintäänkin niiden päälle on päästävä.  Syöminen ja juominen. Sitä voisi tehdä koko päivän.  Rämppääminen. Vessanpytty, roskis, vessaharja, astianpesukone, pyykinpesukone. Playstation, tv, äidin puhelin. Kaikki vesiesiintymät, joita läiskytellään käsillä. Rattaiden säilytyskori. Siskon lelut, erityisesti Frozen-nuket. Verhon taakse piiloutuminen. Hauskaa on myös kietoutua verhoon ja samalla kikatella. Tutti. Viittominen; sanavarastosta nyt keinua, lisää, vettä, isi, maitoa/nälkä, valmis. Syömiseen liittyvät termit mieluisimpia. Siskon halaaminen. Jälleennäkemiset ovat t

Mikä ihmeen Murphy-onni meidän perhettä oikein vaivaa. Aina kun olen lasten kanssa yksin, jompi kumpi - tai molemmat - ovat kipeitä. Ja yleensä niin kipeitä, että pitää lähteä lääkäriin keskellä yötä. Vuosi sitten Esikoinen sairastui keuhkokuumeeseen, kun Mies oli Berliinissä. Pari viikkoa sitten Kreikassa sairastui keskellä yötä Pikkuveli. Tänä viikonloppuna, kun Mies lähti Tallinnaan, taas uudelleen pojalla kurkunpääntulehdus. Istuttiin Pikkuveljen kanssa aamuyöstä parvekkeella ja katseltiin, kun ohi ajoi täpötäysiä yöbusseja täynnä kotiinpalaavia juhlijoita, ja toiseen suuntaan huristeli vapaita takseja takaisin keskustaan. Vaikea muistaa aikaa, jolloin itse tungin yöbusseihin rautatientorilla.  Yöilma siis laskee kurkussa olevaa turvotusta ja se on yleensä ensiapu pahalle kurkunpääntulehdukselle. Tällä kertaa se tepsi sen verran hyvin, että uskalsin jäädä pojan kanssa potemaan kotiin. Alan olla melkoinen asiantuntija tässä taudissa. Meidän perheessä se on nyt sairastettu ainak

Tulimme viikko sitten reissusta Kreikasta, jossa olimme muksujen kanssa ilman Miestä. Mukana oli myös ystäväni oman lapsensa kanssa. Olin vähän jännittänyt etukäteen pärjäämistäni kahden lapsen, rattaiden ja matkalaukun kanssa, mutta kohtuullisen hyvin kaikki lennot sun muut meni, ja lapset olivat reippaita pikkumatkaajia.  Perillä Rodoksella majoituimme tosi kivassa hotellikompleksissa, jossa oli tosi hyvät tilat lapsille; useampia leikkitiloja sisällä, ohjattua toimintaa ja iltaisin disko, sekä leikkipuistot ulkona ja tietty parasta kaikessa, mahtava lastenallas ja vesiliukumäki. Murmeli hurmaantui uimisesta kovasti, ja hänet piti aina väkisin kammeta kalisevana sinertävänä pikku vesipetona suihkuun. Vettä ei siis lämmitetty ja se oli kyllä aika kylmää, vaikka aurinko paahtoikin päivisin mukavasti. Murmeli oppi ihan itsekseen kellumaan, ja sen jälkeen varsinkaan tyyppiä ei meinannut saada vedestä pois. Rannallakin kävimme muutaman kerran, vaikka se ei sellainen hienohiekkainen ve