Torkkelinmäen tunnelmia

Olen vihdoin päässyt siihen kunnioitettavaan väsymyksen tilaan, mistä aina vauvakeskusteluissa puhutaan. Kuitenkin siis tosiaan vasta nyt, kun vauva on 5,5 kuukautta vanha. Alkuajat sujuivat kenties hormonien voimilla; muistan heränneeni 1-1,5 tunnin välein yöllä syöttämään Murmelia, mutta nukahtaneeni aina samantien uudelleen. Välillä olimme sitten jo kolmen yösyötön varassa, mutta nyt heräillään taas parin tunnin välein pitkin yötä - parhaimmillaan siis 6-7 kertaa yössä. Nyt en myöskään enää saa nukuttua yöllä herättyäni, vaan valvon pimeässä huoneessa ja mietin omiani. Iltaisinkaan en saa unta; tiedän Murmelin heräävään noin 23 maissa maitohörpyille, joten ennen sitä on vaikea nukahtaa. Joskus en sen jälkeenkään saa unta. Kaikkiaan olen nyt saavuttanut sellaisen vähän höperön tilan, jossa oikeasti pitää skarpata autotietä ylittäessään. Murmelin unia häiritsee luultavasti hampaiden tulo, ja lisäksi aiemmin kesällä opittu vatsallekääntymistaito. Vauva rakastaa vatsalle kääntymistä

Törmäsin taannoin jossakin, luultavasti Pinterestissä, ohjeeseen, jossa neuvottiin tekemään hauskoja cup cake -koristeita. Olen tehnyt näitä muutamia huvikseni, ja nyt aion väkertää niitä lisää Murmelin puolivuotissynttäreille. En nyt enää tähän hätään löytänyt ohjeita, mutta väsäsin nopeasti uudet itse. Leikkaa silkkipaperista halkaisijaltaan noin 3-4 cm kokoisia pyörylöitä. Itse käytin tähän Fiskarsin leikkuria. Tarvitset yhtä koristetta varten noin 20-25 samankokoista pyörylää. Vie neulalla lankaa kasan keskeltä läpi, ja solmi solmut kummallekin puolelle. Kiinnitä tikku (käytin grillivartaiksi tarkoitettuja puutikkuja) kasan keskelle esim kaksipuoleisella teipillä. Leikkaa saksilla monta viiltoa pyörylöihin, ei kuitenkaan liian lähelle keskustaa. Sen jälkeen taittele ja kääntele paperia varovasti puolelta toiselle, jotta saat koristeesta pyöreän. Hirveän nopeatekoisia nämä eivät ole, mutta aika söpöjä, vai mitä! Täysin epä-marthamaiseen tyyliin jouduin muuten ostamaan k

Viime aikojen vapaaillat ovat johdattaneet meitä etupäässä leffateatteriin. Kävin itse katsomassa ystäväni kanssa "Warm Bodies" -nimisen leffan, ja Miehen kanssa "World War Z". Molemmissa zombie-teema ja melkoinen maailmanlopun meininki. Warm Bodies on kuin zombie-versio Twilightista; leffan kohderyhmä itse asiassa valkeni minulle vasta leffan alkutrailereita katsellessa - mm. Hunger Gamesin jatko-osa, joku Harry Potterin tyyppinen leffa jne. Pääpari olikin söpösti ihmistyttö ja zombiepoika, joka rakastuu ensin mainittuun. Leffa oli ihan söpö ja suht kelvollinen näkemys teemasta, joten annettakoon anteeksi leffan jälkeen vessassa hihkuneet teinit ("mä oon nähnyt tän leffan jo 3 kertaa! Se kundi on NIIIIIIIIIIN söpö!!") World War Z oli realistisempi kuvaus maailmasta, jossa raivotautivirus leviää salamannopeasti ja Brad Pitin esittämä entinen YK-tutkija ryhtyy toimeen. Lukuisista hölmöistä epäloogisuuksista huolimatta kelvollinen leffa tämäkin. Miestä tosin

Saimme vihdoin uudet rattaat! Ne piti hakea Sellosta, joten Mies teki retken Espooseen töiden jälkeen. Sentään ei tarvinnut lähteä Varistoon asti... Vaunujen osto olikin varsinainen turhautumisen paikka. Meillä on lainassa sattumalta kahdet Teutonian Spirit S3-rattaat, eri vuosimalleja toki. Talvella Murmelin synnyttyä ne olivatkin vallan mainiot kulkupelit; lumessa ja jäässä jytyyttäessä vaunujen jykevyys oli pelkästään hyvä juttu. Vauvan kasvaessa ja kesän lähestyttyä Teutoniat alkoivat kuitenkin ottaa päähän; niitä ei todellakaan ole tarkoitettu näppärään kaupunkikäyttöön! Törmäilin niillä jatkuvasti kulmiin, oviin, pöytiin ja jopa ihmisiin... Niiden kanssa oli myös turha koittaa mahtua vaatetankojen väliin edes Itäkeskuksessa, jossa luulisi mutaman muunkin kärryttelijän liikkuvan. Kun vauva lisäksi alkoi nukkua kopassa jalat koukussa, saada hereillä ollessaan melkoisia huutohepuleita rattaissa, ja jouduin lähes joka päivä kantamaan lapsen kotiin toisella kädellä 15 kilon vaunuja

Murmelin syntymän jälkeen olen leiponut vasta 3 kertaa! Tein ristiäisiin sitruuna-vanilja cupcakeja , äitienpäiväksi Chocochilin minttusuklaabrownieita ja Miehen synttäreille kahvi-suklaakakkua , joka oli meidän makuun hieman liian äklömakea ja josta kehittelen joku päivä vielä huomattavasti raikkaamman ja parannellun version. (Kakku parani kyllä jääkaapissa, mutta olisi kaivannut esim mansikoita makumaailmaa virkistämään.) Erääseen mammatapaamiseen varatut porkkana-cupcakejen tarvikkeetkin lojuvat edelleen keittiön pöydällä. Nyt tarvitaan selvästikin ryhtiliike! Murmelin 6 kk -syntymäpäivä lähestyy, joten pitää siis välittömästi ryhtyä plänäilemään synttäreitä. Aloitan suunnittelun yleensä miettimällä jonkinlaisen teeman tai punaisen langan kemuille. Teema voi olla yksinkertaisesti väreihin liittyvä, tai sitten joku etninen (meksikolainen, välimerellinen tms) - tai ihan mitä vaan (toki välillä on kiva kutsua ystäviä kylään ihan noin vaan teellekin tai kokkailemaan yhdessä, mutta jo

Murmelin syntymäpäivän iltana muistan maanneeni Naistenklinikan perhehuoneen pedissäni ja tuijottaneeni kyynel silmässä, tunnekuohuissani, pikkusängyssään tiukasti pakattuna nukkuvaa vastasyntynyttä tytärtäni. Surin silloin jo valmiiksi sitä, miten kamalan nopeasti vauvani kasvaisi isoksi tytöksi, eikä olisi enää juuri niin ihana ja suloinen kuin sillä hetkellä. Nyt lähes 5 kuukauden kuluttua tuosta hetkestä en voi kun huokaista helpotuksesta siitä hyvästä, että vauvat kasvavat. Viimeiset kuukaudet ovat olleet melko rankkoja. Vaikka kuinka olisin osannut odottaa vauva-ajan rankkuutta, niin pääsi se silti yllättämään. Ehkä en osannut odottaa, että lapseni olisi niin TYYTYMÄTÖN. Kuvittelin ehkä, että perustarpeiden täyttäminen ja runsas pussailu riittäisi pitämään lapsen tyytyväisenä - ehei. Sitten kuvittelin, että vain ekat 3 kuukautta olisi erityisen rankkaa, ja sitten helpottaisi. No, ei helpottanut. Raskauskilot karisivat ja reisilihakset saivat kyytiä jokailtaisissa kyykkyjumppa-t

Äitiyslomalla nyt kohta puoli vuotta oltuani halusin ryhtyä kirjaamaan muistiin tunnelmiani tästä elämänvaiheesta. Tai ehkä en vaan osaa olla ilman minkäänlaisia projekteja :) Tarkoitus ei kuitenkaan ole päivitellä ainoastaan lapsimaailmaan sijoittuvia juttuja, olen kyllä (edelleen) kiinnostunut monista muistakin asioista. Blogaus toivottavasti toimii myös ulkomaille muuttaneiden lapsen kummitätien ja muiden kaukana asuvien ystävien kontaktipintana. Nimimerkki taas juontaa juurensa siitä, että rakastan erilaisten syöminkien suunnittelua. Ei siis niinkään sinänsä kunnioitettavasta suomalaisesta martta-perinteestä; minulta on turha kysyä oikeanlaista sooda-etikka -seosta tietynlaisen tahran poistoon! Myöskään aktiviteetteja sisältävät tilaisuudet (esim polttarit) eivät ole vahvuuteni (ellei siellä sitten haluta syödä paljon :) Lisäksi viime vuosina olen alkanut toden teolla kiinnostua juhlien koristeluista; erityisesti jälkiruokapöytien esillepanosta. Esimerkiksi Murmelin ristiäisiä va