Unettomuutta ja unikoulua, uniassosiaatiot ja nukutusoperaatiot
Olen vihdoin päässyt siihen kunnioitettavaan väsymyksen tilaan, mistä aina vauvakeskusteluissa puhutaan. Kuitenkin siis tosiaan vasta nyt, kun vauva on 5,5 kuukautta vanha. Alkuajat sujuivat kenties hormonien voimilla; muistan heränneeni 1-1,5 tunnin välein yöllä syöttämään Murmelia, mutta nukahtaneeni aina samantien uudelleen. Välillä olimme sitten jo kolmen yösyötön varassa, mutta nyt heräillään taas parin tunnin välein pitkin yötä - parhaimmillaan siis 6-7 kertaa yössä.
Nyt en myöskään enää saa nukuttua yöllä herättyäni, vaan valvon pimeässä huoneessa ja mietin omiani. Iltaisinkaan en saa unta; tiedän Murmelin heräävään noin 23 maissa maitohörpyille, joten ennen sitä on vaikea nukahtaa. Joskus en sen jälkeenkään saa unta. Kaikkiaan olen nyt saavuttanut sellaisen vähän höperön tilan, jossa oikeasti pitää skarpata autotietä ylittäessään.
Murmelin unia häiritsee luultavasti hampaiden tulo, ja lisäksi aiemmin kesällä opittu vatsallekääntymistaito. Vauva rakastaa vatsalle kääntymistä, mutta ei osaa nukkua näin. Ongelma liittyy pään kääntämiseen; vauva ei oikein ymmärrä kääntää päätään sivuun, vaan painaa kasvonsa patjaan. Kun happi loppuu, pääsee katkera itku. Kääntymisyritysten estäminen on niinikään katkeruutta aiheuttavaa toimintaa. Ainakin pari näistä ylimääräisistä herätyksistä on kääntymiseen liittyvää, loput jotakin muuta.
Puhumattakaan nukuttamiseen liittyvistä haasteista, Murmelille on myös selvästi kehittynyt uniassosiaatio. Tarkoittaen siis sitä, ettei hän osaa nukahtaa ilman aikuisen avustusta. Toisin sanoen, Murmeli nukahtaa syötettäessä, rattaisiin, vaunukoppaa eestaas heijatessa, ankaran heiluttelun seurauksena sitteriin ja joskus kantoreppuunkin. Iltaisin Murmelia on etupäässä nukutettu syöttämällä ja heijaamalla kopassa. Murmeli on yleensä jo kuuden jälkeen todella väsynyt, ja menee nukkumaan noin klo 18.30-19. Murmeli nukahtaa tässä vaiheessa suht helposti, mutta heräilee herkästi pitkin iltaa puolen tunnin välein ja vaatii lähes aina äidin viereensä, että nukahtaisi. Yleensä lopullinen uni (joskus kovankin säädön jälkeen) löytyy noin klo 21 maissa.
Nyt on lainassa kuulu Elizabeth Pantleyn kirja Pehmeä matka höyhensaarille. Lainasin kirjastosta myös toisen unikirjan, the Sleepeasy Solution. Miehen kanssa varmaankin opiskelemme ko kirjat ja muodostamme jonkinlaisen konsensuksen siitä, miten asiassa edetään. Tarkoitus on pikkuhiljaa pyrkiä eroon yösyötöistä ja siirtää Murmelia hiljalleen kohti omaa pinnasänkyään. Unikouluista löytyy kuitenkin näitä useampia koulukuntia (annetaan itkeä / ei itkua) ja vaihtoehtoja; miten ihmeessä koko homma kannattaisi toteuttaa ilman kummempia traumoja lapselle (tai vanhemmille)?
Nyt en myöskään enää saa nukuttua yöllä herättyäni, vaan valvon pimeässä huoneessa ja mietin omiani. Iltaisinkaan en saa unta; tiedän Murmelin heräävään noin 23 maissa maitohörpyille, joten ennen sitä on vaikea nukahtaa. Joskus en sen jälkeenkään saa unta. Kaikkiaan olen nyt saavuttanut sellaisen vähän höperön tilan, jossa oikeasti pitää skarpata autotietä ylittäessään.
Murmelin unia häiritsee luultavasti hampaiden tulo, ja lisäksi aiemmin kesällä opittu vatsallekääntymistaito. Vauva rakastaa vatsalle kääntymistä, mutta ei osaa nukkua näin. Ongelma liittyy pään kääntämiseen; vauva ei oikein ymmärrä kääntää päätään sivuun, vaan painaa kasvonsa patjaan. Kun happi loppuu, pääsee katkera itku. Kääntymisyritysten estäminen on niinikään katkeruutta aiheuttavaa toimintaa. Ainakin pari näistä ylimääräisistä herätyksistä on kääntymiseen liittyvää, loput jotakin muuta.
Puhumattakaan nukuttamiseen liittyvistä haasteista, Murmelille on myös selvästi kehittynyt uniassosiaatio. Tarkoittaen siis sitä, ettei hän osaa nukahtaa ilman aikuisen avustusta. Toisin sanoen, Murmeli nukahtaa syötettäessä, rattaisiin, vaunukoppaa eestaas heijatessa, ankaran heiluttelun seurauksena sitteriin ja joskus kantoreppuunkin. Iltaisin Murmelia on etupäässä nukutettu syöttämällä ja heijaamalla kopassa. Murmeli on yleensä jo kuuden jälkeen todella väsynyt, ja menee nukkumaan noin klo 18.30-19. Murmeli nukahtaa tässä vaiheessa suht helposti, mutta heräilee herkästi pitkin iltaa puolen tunnin välein ja vaatii lähes aina äidin viereensä, että nukahtaisi. Yleensä lopullinen uni (joskus kovankin säädön jälkeen) löytyy noin klo 21 maissa.
Nyt on lainassa kuulu Elizabeth Pantleyn kirja Pehmeä matka höyhensaarille. Lainasin kirjastosta myös toisen unikirjan, the Sleepeasy Solution. Miehen kanssa varmaankin opiskelemme ko kirjat ja muodostamme jonkinlaisen konsensuksen siitä, miten asiassa edetään. Tarkoitus on pikkuhiljaa pyrkiä eroon yösyötöistä ja siirtää Murmelia hiljalleen kohti omaa pinnasänkyään. Unikouluista löytyy kuitenkin näitä useampia koulukuntia (annetaan itkeä / ei itkua) ja vaihtoehtoja; miten ihmeessä koko homma kannattaisi toteuttaa ilman kummempia traumoja lapselle (tai vanhemmille)?
Kommentit
Lähetä kommentti