Torkkelinmäen tunnelmia

Vihdoinkin olen saanut jonkinlaisen tolkun tähän vauvansoseviidakkoon. Aiemminhan olen kitissyt siitä, että syötän lapselle purkkiruokaa ja tuntenut kauhean huonoa omatuntoa siitä, etten kokkaile itse enemmän. Samalla aikaa kokkailuun ei ole jotenkin vaan kerta kaikkiaan löytynyt. Mutta nyt siis tuntuu siltä, että homma alkaa luistaa. Ensinnäkin, pakkasessa alkaa olla kaikenlaista sopivaa syötävää. Tajusin vihdoin jääpalakuutio-astian syvimmän olemuksen; kun jokainen palanen on noin yhden ruokalusikallisen vetoinen, ja pakkasessa on valmiina tarpeeksi iso määrä kaikenlaista, on erilaisten soseiden sekoittelu yhtäkkiä yllättävän vaivatonta - kulhoon 1 kuutio kutakin haluttua makua ja koko hoito mikroon. Meillä on nyt pakkasessa bataattia, kesäkurpitsaa, butternut-kurpitsaa, peruna-porkkanasosetta, pelkkää porkkanaa, omenaa, päärynää, aprikoosia, luumua, naudan luomu-jauhelihaa, punakampelaa ja lohta. Aion vielä lisätä kokoelmaan kanaa ja siikaa sekä palsternakkaa. Sitten vaan sekoitte

Vietimme juuri 3 päivää Espoossa mummolassa. Kävimme huonekaluliikkeissä ja vietimme päivän Sellossa. Kyllä oli kalliolaismutsilla ihmettelemistä, kun pääsi Prismaan ja Citymarkettiin! Siellä oli ihan lihatiskit ja kalatiskit ja juustotiskitkin! Ja metrikaupalla valinnanvaraa! Kyllä kalpenee Ikuisen Vapun (aka Piritorin, aka Vaasanaukion) S-Market näiden jättikauppojen rinnalla. Muutenkin mummolassa oli rattoisaa. Ihana mummu otti ja pesi 2 valtavaa Ikean pyykkikassia tyhjäksi, aivan mahtavaa! Ja Murmeli, joka on vierastanut kaikkia ja kaikkea kolmikuisesta lähtien, suostui tällä kertaa armollisesti mummun ja vaarin viihdytettäväksi niin, että mm. pääsin saunaan. Yksin. Ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Kyllä on ihmisen ilo pienistä asioista kiinni; makasin saunan lauteilla ja lojuin mitään tekemättä, ainakin vartin! Muutenkin oli tosi helpottavaa, kun Murmelin hoidossa olikin 2 käsiparia lisää. Murmelin uniongelmat tosin vaivaavat aina vaan, joten nyt pitää alkaa vakavissaan mietti

Lauantaina kävimme koko perhe tutustumassa Teurastamon Harvest Action -tapahtumaan, joka oli osa Helsinki Design Weekiä. Odotimme Sadonkorjuumarkkinoilta aika paljon, olihan luvattu "herkkuja suoraan pientuottajilta, ruokaa grillistä ja kojuista sekä monenlaista ohjelmaa koko perheelle". Pakko tunnnustaa, että hieman petyimme. Pientuottajia oli vain muutama, ja näitä ruokakojuja samoin. Tilaa olisi ollut vaikka kuinka monelle, mikseiköhän enempää ollut? Elokuussa Kampissa ollut ruokatapahtuma olisi voinut toimia esimerkkinä. Tässä kuitenkin pari kuvaa upeista luomukasviksista ja -juureksista: Sunnuntaina olimme Murmelin kanssa nyyttäribrunssilla. Sinne päätin tehdä pellillisen porkkanaleivoksia tätini suosittelemalla reseptillä. Niistä tuli niin hyviä, että testipalojen maistelu oli livetä käsistä! Resepti on Kotilieden ja löytyy täältä . Tyylilleni uskollisena tuunasin ohjetta hieman, tällä kertaa ainoastaan vaihtamalla osan jauhoista luomukookosjauhoon

Huh, viikko taas takana. Rintatulehdus kesti viivesärkyineen ja ihmeellisine haamukipuineen lopulta torstaihin asti, mutta nyt se on selätetty! Seuraava päänsäryn kohde onkin sitten meidän pyykkivuoret. Marthailu ei nimittäin todellakaan ole mitään Marttailua - pieni kotimme pysyy kyllä jotenkuten puoliksi kasassa noin muuten, mutta vaatehuolto tökkii. Ja pahasti. Puoliksi käytettyjä naisten, lasten ja miesten vaatteita lojuu siellä täällä. Pieniä sukkapareja erityisesti. Kuusi pyykkikoria - 3 virallista ja 3 Ikean (isoa) kassillista ympäri kämppää - tulvii täynnä pesua odottavia vaatteita, pyyhkeitä, lakanoita jne. Makkarissa on valtaisa pyykinkuivausteline näppärästi aseteltuna siten, että Mies ei pääse omalle puolelleen sänkyä, ja pyykkiä tulee koko ajan enemmän kuin sitä ehtii pestä. Ongelman ydin lienee liian pieni, alunperin sinkkuaikoina ostettu pesukone, jonne mahtuu ainoastaan 3,5 kg tavaraa. Se on tosi näppärä noin sisustuksellisesti, mutta esim yhden parisängyn liinavaatte

On tämä imettäminen ihan mahdottoman hankala laji. Ihan ihmettelen, miten sitä on jatkettu jo kohta 7 kk ajan. Oikeastaan koko touhu alkoi onnistua vasta, kun Murmeli oli noin 5 kuukauden ikäinen! Täällä juuri kivuliaan tiehyttukoksen kourissa kärvistellessä, jo kohta kolmatta päivää,  pohdiskelin imetyshistoriaamme ja erityisesti sen kuoppaista alkua: Ensinnäkin, Murmelin pulleroisia reisiä ihaillessahan ei uskoisi, että jouduimme ensimmäisten viikkojen aikana juoksemaan neuvolassa painokontrollissa harva se päivä. Maidonnousu kunnolla kesti reippaasti yli viikon. Mahdollisesti tämä johtui pitkästä synnytyksestä ja synteettisestä oksitosiinista, jota sain 20 tunnin ajan ja sitten sen isomman annoksen istukan irrottamiseksi. Jo laitoksella Murmelille annettiin imetettäessä "motivaatiotippoja", eli pienellä ruiskulla luovutusmaitoa pisaroina, jotta hän olisi jaksanut motivoitua syömiseen, kun maitoa ei juuri tullut. Vauvan paino laski parissa päivässä noin 9%, joten kotiinlä

Lauantaina oli Murmelin kummisedän synttärit Puistolassa. Päätimme viedä lahjaksi kakun. Pääsin samalla testaamaan yhtä lainassa olevan kakkukirjani ohjeista . Päivänsankarilla on keliakia, joten kakusta piti tietenkin tehdä gluteeniton. Mielestäni vadelmabrownie-kakun brownie-pohja onnistui aika hyvin gluteenittomana; alla ohje. Kakun kuljettaminen bussissa oli muuten jännä projekti - Miehen askartelema pahvi-folioalusta toimi oikein hyvin, mutta vaati kyllä hieman taiteilua. Kikkailusta osittain seurauksena kakku näyttää aika rupuiselta - Miehen sanoin, ei ole niin tekemällä tehdyn näköinen. No ei todellakaan. Vadelmabrownie kirjassa... ...ja oikeassa elämässä. Samalla todettakoon, että resepti oli himpun verran monitöinen tehtäväksi puolivuotias väsynyt kiukkupussi vierellä. Vaikka hoitajina oli isän lisäksi mummu, meni perjantai-ilta ihan hulinaksi. Murmeli simahti jo kuuden jälkeen (ja heräsi tietenkin lauantaina samoin aamusta jo kuuden maissa). On se jännä juttu, mi

Lainasin hiljattain Call Me Cupcake -blogin pitäjän Linda Lomelinon täytekakkukirjan kirjastosta. Ajatus oli testailla paria kakkua ja sitten mahdollisesti hankkia ko. kirja ihan omaksikin. Toistaiseksi olen tavalla tai toisella päässyt maistamaan vasta kahta reseptiä; toinen hyvä ja toinen hieman turhankin makea . Kirja kuitenkin edustaa sellaista kakkuajattelua, jonka hyväksyn. En nimittäin ole varsinainen kakkuintoilija. Ongelma täytekakuissa on usein se, että kakku näyttää paremmalta kuin maistuu. Porkkanakakut, juustokakut, piiraat ja sellaiset ovat paljon varmempia valintoja - täytekakkupalaan taas usein pettyy. Ja rehellisesti sanottuna, en ollenkaan tajua tätä kakkutrendiä, joka keskittyy lähinnä kakun koristeluun, viis mausta. Sokeri- tai marsipaanimassalla peitellyistä kakuista saa tosi näyttäviä , mutta ne maistuvat aina ihan samalta. Tavallista kakkupohjaa ja äklöä sokerikuorrutetta, välissä hieman kermaa. Blääh. Silti täytekakuissa on leivontamielessä jotakin kiehtova

Mitä tekee mutsi saatuaan yhtäkkiä tunnin-pari vapaata sunnuntai-iltapäivänä? No ei ainakaan siivoa, pese pyykkejä, tiskaa käsin lapsen ensilusikoita tai höyrytä vauvanruokaa! Kävin ensin kiireesti kaupassa ja ostin jäätelöä. Sitten söin ko. jäätelöä hotkien ja aloitin uuden kirjan lukemisen. Meinasin kuitenkin nukahtaa samantien, koska silmiä painaa edellisillan hurja biletys. Ystäväni meni lauantaina naimisiin ja join hääjuhlassa ainakin 1,5 lasillista viiniä. Lähdimme myös kotiin tosi myöhään - noin klo 20. Eli tietenkin tänään on kärsitty krapulasta, tällaisen bilekimaran jälkeen. Kirjan lukuyrityksen jälkeen kävin farmillani, keräsin kananmunia, laitoin siirappia tulelle ja vadelmahilloa tekeytymään. Tämän pakollisen Hay Day-päivityksen jälkeen kävin suihkussa ja jopa pesin hiukset!! Sitten päädyin tutkimaan kolmioita Oikotieltä. Kalliossa on kolmioita todella vähän, ja niihinkin kaikkiin näköjään tulossa putkiremppa. Toista sellaista me ei Miehen kanssa luultavasti jakseta ai

Omaa lastaan haluaisi suojella kaikelaiselta vaaralliselta, mahdollisesti vaaralliselta ja muulta ikävältä. Joskus tämä vaan tuottaa kovasti vaikeuksia. Lisäksi hirmu moni asia aiheuttaa kamalat tunnontuskat. Tässä listaa kaikista mieltäni toisinaan kalvavista murheenkryyneistä, näin maanantain ratoksi: 1. Langaton tukiasema ja kännykän säteily Tämä lienee ykköshuolenaiheeni. Kännykkää ei saisi käyttää lähellä vauvaa ja erityisesti lapsen päätä. Langatonta tukiasemaa ei saisi pitää lapsen lähellä. Mikä on tarpeeksi kaukana? Pienessä kalliolaiskaksiossa ainoastaan kylppäri on edes vähän kaukana tukiasemasta!  Onko ainoa vaihtoehto siirtyä takaisin piuhojen käyttöön? Mutta miten sitten naapurien langattomat verkot? Kerrostalossa et varmaan koskaan ole tarpeeksi kaukana. Entä säteileekö iPad? Pitkissä nukutussessioissa olen kyllä käyttänyt iPadia siinä samalla, kauhean huono omatunto siitäkin. Pitäisikö lapselle tehdä foliohattu? Olen nyt ryhtynyt ottamaan wlan-aseman pois päältä aina,

Tänään on pitänyt kiirettä. Miehen loma loppuu, joten päätimme mennä brunssille vikan lomapäivän kunniaksi. Testasimme Sandron kulman brunssia Murmelin kanssa, joka väsymystilastaan huolimatta jaksoi reippaasti jäystää pieniä muoviavaimiaan ja olla messissä, kun äiti ja isi hotkivat kauhealla vauhdilla brunssin antimia napaansa. Lisäksi ollaan siivottu, tyhjennetty pakastinta, oltu kävelyllä kauheassa vesisateessa ja väännetty valokuvakirjaa Murmelin ekasta 6 kuukaudesta. Huh. Tässä kuitenkin lupaamiani ohjeita. Kuuluisan limemarenkipiiraan ohjeen pidän vielä itselläni :) Koitin keksiä ohjeita, jotka voi mahdollisimman pitkälti toteuttaa edellisenä päivänä. Juhlapäivälle jäi siten vain kasaamista ja koristelua. Tein myös kerralla enemmän tuota juustokakkuun tulevaa vadelmakastiketta, koska käytin samaa Pavlovaan. Alla mainitusta määrästä sain tehtyä Pavlovan kastikkeen ja kuorrutteen puoleen määrään juustokakkuja. Mini-juustokakut Minijuustokakut Tein nämä tavallisiin muffin