Järjen valo
Huh, viikko taas takana. Rintatulehdus kesti viivesärkyineen ja ihmeellisine haamukipuineen lopulta torstaihin asti, mutta nyt se on selätetty! Seuraava päänsäryn kohde onkin sitten meidän pyykkivuoret. Marthailu ei nimittäin todellakaan ole mitään Marttailua - pieni kotimme pysyy kyllä jotenkuten puoliksi kasassa noin muuten, mutta vaatehuolto tökkii. Ja pahasti.
Puoliksi käytettyjä naisten, lasten ja miesten vaatteita lojuu siellä täällä. Pieniä sukkapareja erityisesti. Kuusi pyykkikoria - 3 virallista ja 3 Ikean (isoa) kassillista ympäri kämppää - tulvii täynnä pesua odottavia vaatteita, pyyhkeitä, lakanoita jne. Makkarissa on valtaisa pyykinkuivausteline näppärästi aseteltuna siten, että Mies ei pääse omalle puolelleen sänkyä, ja pyykkiä tulee koko ajan enemmän kuin sitä ehtii pestä. Ongelman ydin lienee liian pieni, alunperin sinkkuaikoina ostettu pesukone, jonne mahtuu ainoastaan 3,5 kg tavaraa. Se on tosi näppärä noin sisustuksellisesti, mutta esim yhden parisängyn liinavaatteiden pesuun on varattava 3 (!) pesukertaa.
Tästä katastrofaalisesta pyykkitilanteestamme johtui taannoinen tilannekin, jossa luulin jo menettäneeni järkeni. Nimittäin, vauvakerhossa bongasin yhdeltä vauvalta tosi kivat pökät, jotka olin aivan varmasti ostanut itsekin Murmelille. Lindexin Littlephant-malliston oranssit verraripöksyt, joissa on valkoinen kani taskussa. Ihan varmasti olin ostanut ne, vieläpä kokoa 80 (meillä on pienemmät samanlaiset, eri värisenä toki). Tulin kerhosta kotiin ja kävin Murmelin vaatteet läpi. Ei pöksyjä. Ihmettelin ja kävin puhtaat ja likaisetkin vaatteet uudelleen läpi. Etsin vanhoja kassakuittejakin todistaakseni itselleni, että housut on joskus oikeasti ostettu. Muutaman harmaan hiuksen jälkeen törmäsin makkarissa yhteen jo viikkoja sitten unohtamaani Ikean pyykkikassiin. Ja siellähän ne pöksyt tietenkin oli, odottamassa käyttöönottopesuaan.
Ja kaiken huipuksi menin lupaamaan Miehelle, että hän saa vaatekaapistamme lisää tilaa, jos tahtoo. Mikä lie tunnekuohun sävyttämä järjetön herkistelyhetki.
Puoliksi käytettyjä naisten, lasten ja miesten vaatteita lojuu siellä täällä. Pieniä sukkapareja erityisesti. Kuusi pyykkikoria - 3 virallista ja 3 Ikean (isoa) kassillista ympäri kämppää - tulvii täynnä pesua odottavia vaatteita, pyyhkeitä, lakanoita jne. Makkarissa on valtaisa pyykinkuivausteline näppärästi aseteltuna siten, että Mies ei pääse omalle puolelleen sänkyä, ja pyykkiä tulee koko ajan enemmän kuin sitä ehtii pestä. Ongelman ydin lienee liian pieni, alunperin sinkkuaikoina ostettu pesukone, jonne mahtuu ainoastaan 3,5 kg tavaraa. Se on tosi näppärä noin sisustuksellisesti, mutta esim yhden parisängyn liinavaatteiden pesuun on varattava 3 (!) pesukertaa.
Tästä katastrofaalisesta pyykkitilanteestamme johtui taannoinen tilannekin, jossa luulin jo menettäneeni järkeni. Nimittäin, vauvakerhossa bongasin yhdeltä vauvalta tosi kivat pökät, jotka olin aivan varmasti ostanut itsekin Murmelille. Lindexin Littlephant-malliston oranssit verraripöksyt, joissa on valkoinen kani taskussa. Ihan varmasti olin ostanut ne, vieläpä kokoa 80 (meillä on pienemmät samanlaiset, eri värisenä toki). Tulin kerhosta kotiin ja kävin Murmelin vaatteet läpi. Ei pöksyjä. Ihmettelin ja kävin puhtaat ja likaisetkin vaatteet uudelleen läpi. Etsin vanhoja kassakuittejakin todistaakseni itselleni, että housut on joskus oikeasti ostettu. Muutaman harmaan hiuksen jälkeen törmäsin makkarissa yhteen jo viikkoja sitten unohtamaani Ikean pyykkikassiin. Ja siellähän ne pöksyt tietenkin oli, odottamassa käyttöönottopesuaan.
Ja kaiken huipuksi menin lupaamaan Miehelle, että hän saa vaatekaapistamme lisää tilaa, jos tahtoo. Mikä lie tunnekuohun sävyttämä järjetön herkistelyhetki.
 |
| Tuuletimme Murmelin kanssa pölyisiä aivojamme pienellä kävelylenkillä Kaisaniemen puistossa, jossa oli pakko napata kuva näistä ihanista syyshortensioista. |
Kommentit
Lähetä kommentti