Pelkotiloja ja foliohattuja
Omaa lastaan haluaisi suojella kaikelaiselta vaaralliselta, mahdollisesti vaaralliselta ja muulta ikävältä. Joskus tämä vaan tuottaa kovasti vaikeuksia. Lisäksi hirmu moni asia aiheuttaa kamalat tunnontuskat. Tässä listaa kaikista mieltäni toisinaan kalvavista murheenkryyneistä, näin maanantain ratoksi:
1. Langaton tukiasema ja kännykän säteily
Tämä lienee ykköshuolenaiheeni. Kännykkää ei saisi käyttää lähellä vauvaa ja erityisesti lapsen päätä. Langatonta tukiasemaa ei saisi pitää lapsen lähellä. Mikä on tarpeeksi kaukana? Pienessä kalliolaiskaksiossa ainoastaan kylppäri on edes vähän kaukana tukiasemasta! Onko ainoa vaihtoehto siirtyä takaisin piuhojen käyttöön? Mutta miten sitten naapurien langattomat verkot? Kerrostalossa et varmaan koskaan ole tarpeeksi kaukana. Entä säteileekö iPad? Pitkissä nukutussessioissa olen kyllä käyttänyt iPadia siinä samalla, kauhean huono omatunto siitäkin. Pitäisikö lapselle tehdä foliohattu? Olen nyt ryhtynyt ottamaan wlan-aseman pois päältä aina, kun lapsi oleilee lelumatollaan (joka siis sijaitsee noin metrin päässä asemasta).
2. Muovi
Heräsin ensimmäisenä yönä sairaalasta kotiuduttuamme tarkistamaan, onko meillä olevissa tuttipulloissa bisfenoli-A:ta. Kauheassa paniikissa tietenkin. Monet muoviin liittyvät ongelmat laukeavat nimenomaan kuumennettaessa... ja mitenkäs muuten lapsen lusikoita, tuttipulloja, tutteja sun muita putsaillaan kuin kuumalla vedellä? Argh. Muovia on kaikkialla.
3. Lelut
Melkein kaikki lasten lelut on valmistettu Kiinassa tätä nykyä. Ja kaikkihan tietävät, että kiinalaiset huoletta tuppaavat ylijääneet myrkyt ja lyijyt vaikka lastenruokiin, saati sitten leluihin.... Olen välillä kauheassa pelkotilassa pessyt Murmelin pehmoleluja. Kaikkia ei voi pestä. Ahdistaa. Murmelin lemppari-Angry Birdsiinkin tuli pesun jälkeen tosi tympeä hitaasti kuivumisesta johtunut ummehtunut haju. Sitä paitsi pestyt pehmolelut ovat useimmiten ihan surkean rupsahtaneen näköisiä. Murmeli tykkää myös tosi paljon äitinsä vanhoista muoviavaimista, joita on kiva jäystää. Mutta; kts kohta 2 - avaimet ovat 70-luvulta, mistä vetoa että niissä ei muuta olekaan kuin bisfenoli-A:ta, puhumattakaan ftalaateista?!!!
4. Lastenruoka
Haluaisin tarjota lapselle ainoastaan itse tehtyä luomuruokaa posliinilautaselta. Mutta Murmelille ei kelpaa esim luomukaurahiutaleista itse keitetty puuro. Pitää olla valmispuuroa. Kovasti liikkuessa on myös vähän hankalaa kuljettaa mukana jäistä bataattisosetta. Murmeli vaatii edelleen aika jatkuvaa viihdytystä, joten mitään monimutkaisempaa reseptiä ei oikein ehdi toteuttamaan itse kokkaillen. Joskus (=usein) siis turvaudumme purkkiruokaan, jota jotkut pitävät jopa eineksenä - vaikkakaan näissä lastenruoissa ei käsittääkseni kuitenkaan ole lisäaineita, rasvaa, sokeria tms haitallista... Koitan pitää omantuntoni puhtoisena edes tältä osin. Ja välillä sitten taas höyryttelen lapselle luomupäärynöistä sosetta purkkisoseen vastapainoksi.
5. Vaipat
Koitan käyttää kestovaippoja välillä kotona. Tässäkin kohtaa, ympäristövaikutusten lisäksi, murehdin kemikaaleja, joita kertakäyttövaipoissa on. Mutta valitettavasti kestovaippoja en saa toimimaan kodin ulkopuolella; kaikista lisäimuista ja muista kikkailuista huolimatta vaippa on tosi märkä tosi nopeasti. Mutta yksikin kestovaippa päivässä on varmaan parempi kuin ei yhtäkään... Ja toisaalta kestikset toimivat nyt paljon paremmin, kun vauva on vähän isompi (ja syö soseita -> kakka on kiinteämpää ;)
6. Kosmetiikka ja muut kemikaalit ja lisäaineet ja kaikki muu
Huokaus.
Tästäkin voisi vähän panikoida, mutta jotenkin pakko torjua tämä tieto:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013090117437555_uu.shtml
Unohdinkohan jotakin oleellista?
1. Langaton tukiasema ja kännykän säteily
Tämä lienee ykköshuolenaiheeni. Kännykkää ei saisi käyttää lähellä vauvaa ja erityisesti lapsen päätä. Langatonta tukiasemaa ei saisi pitää lapsen lähellä. Mikä on tarpeeksi kaukana? Pienessä kalliolaiskaksiossa ainoastaan kylppäri on edes vähän kaukana tukiasemasta! Onko ainoa vaihtoehto siirtyä takaisin piuhojen käyttöön? Mutta miten sitten naapurien langattomat verkot? Kerrostalossa et varmaan koskaan ole tarpeeksi kaukana. Entä säteileekö iPad? Pitkissä nukutussessioissa olen kyllä käyttänyt iPadia siinä samalla, kauhean huono omatunto siitäkin. Pitäisikö lapselle tehdä foliohattu? Olen nyt ryhtynyt ottamaan wlan-aseman pois päältä aina, kun lapsi oleilee lelumatollaan (joka siis sijaitsee noin metrin päässä asemasta).
2. Muovi
Heräsin ensimmäisenä yönä sairaalasta kotiuduttuamme tarkistamaan, onko meillä olevissa tuttipulloissa bisfenoli-A:ta. Kauheassa paniikissa tietenkin. Monet muoviin liittyvät ongelmat laukeavat nimenomaan kuumennettaessa... ja mitenkäs muuten lapsen lusikoita, tuttipulloja, tutteja sun muita putsaillaan kuin kuumalla vedellä? Argh. Muovia on kaikkialla.
3. Lelut
Melkein kaikki lasten lelut on valmistettu Kiinassa tätä nykyä. Ja kaikkihan tietävät, että kiinalaiset huoletta tuppaavat ylijääneet myrkyt ja lyijyt vaikka lastenruokiin, saati sitten leluihin.... Olen välillä kauheassa pelkotilassa pessyt Murmelin pehmoleluja. Kaikkia ei voi pestä. Ahdistaa. Murmelin lemppari-Angry Birdsiinkin tuli pesun jälkeen tosi tympeä hitaasti kuivumisesta johtunut ummehtunut haju. Sitä paitsi pestyt pehmolelut ovat useimmiten ihan surkean rupsahtaneen näköisiä. Murmeli tykkää myös tosi paljon äitinsä vanhoista muoviavaimista, joita on kiva jäystää. Mutta; kts kohta 2 - avaimet ovat 70-luvulta, mistä vetoa että niissä ei muuta olekaan kuin bisfenoli-A:ta, puhumattakaan ftalaateista?!!!
4. Lastenruoka
Haluaisin tarjota lapselle ainoastaan itse tehtyä luomuruokaa posliinilautaselta. Mutta Murmelille ei kelpaa esim luomukaurahiutaleista itse keitetty puuro. Pitää olla valmispuuroa. Kovasti liikkuessa on myös vähän hankalaa kuljettaa mukana jäistä bataattisosetta. Murmeli vaatii edelleen aika jatkuvaa viihdytystä, joten mitään monimutkaisempaa reseptiä ei oikein ehdi toteuttamaan itse kokkaillen. Joskus (=usein) siis turvaudumme purkkiruokaan, jota jotkut pitävät jopa eineksenä - vaikkakaan näissä lastenruoissa ei käsittääkseni kuitenkaan ole lisäaineita, rasvaa, sokeria tms haitallista... Koitan pitää omantuntoni puhtoisena edes tältä osin. Ja välillä sitten taas höyryttelen lapselle luomupäärynöistä sosetta purkkisoseen vastapainoksi.
5. Vaipat
Koitan käyttää kestovaippoja välillä kotona. Tässäkin kohtaa, ympäristövaikutusten lisäksi, murehdin kemikaaleja, joita kertakäyttövaipoissa on. Mutta valitettavasti kestovaippoja en saa toimimaan kodin ulkopuolella; kaikista lisäimuista ja muista kikkailuista huolimatta vaippa on tosi märkä tosi nopeasti. Mutta yksikin kestovaippa päivässä on varmaan parempi kuin ei yhtäkään... Ja toisaalta kestikset toimivat nyt paljon paremmin, kun vauva on vähän isompi (ja syö soseita -> kakka on kiinteämpää ;)
6. Kosmetiikka ja muut kemikaalit ja lisäaineet ja kaikki muu
Huokaus.
Tästäkin voisi vähän panikoida, mutta jotenkin pakko torjua tämä tieto:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013090117437555_uu.shtml
Unohdinkohan jotakin oleellista?
Kommentit
Lähetä kommentti