Torkkelinmäen tunnelmia

Ollaan taas karkaamassa mökille siinä toivossa, että saataisiin siellä paremmin oltua ja nukuttua. Uudesta kodistamme on näillä helteillä tullut ihan epätoivoisen kuuma pätsi. Lapsi saa nukkua ainoan tuulettimen kanssa, ja muut sitten kärvistelee. Sisällä on varmaankin yli 30 astetta lämmintä ja olo ihan puuroinen. Ollaankin käyty melkein joka päivä jossakin retkellä; Mustikkamaalla, Mustasaaressa ja sun muualla. Ennen Miehen lomaa käytiin myös tyttöporukalla (mahtui mukaan tosin yksi pikkumieskin) Tallinnassa. Vaihteeksi vietettiin koko päivä Kalasadaman alueella eikä keskustan ja vanhan kaupungin liepeillä. Oli muuten metka paikka. Ränsistyneitä kummitushuviloita ja puutaloja vieri vieressä, osa jo kunnostettu mutta osa ihan mennyttä maailmaa. Lounastettiin F-hoone -nimisessä trendimestassa jonkun sortin entisen tehdasrakennuksen sisäpihalla; vieressä oli sopivasti design-puoteja, joista meillekin tarttui mukaan kaikenlaista hauskaa, kuten neliönmalliset hyllyt. Hintataso keskustan

Heikosti on tullut päivitettyjä blogia näin kesätuimaan! Kaikki vapaa-aika (=muutamat hetket iltaisin siis) on mennyt ihan muihin puuhasteluihin. Murmeli on myös ryhtynyt nukkumaan iltaisin aika myöhään, ja sitten sitä vapaata on yhtäkkiä tosi paljon vähemmän, kun ei oikein itse jaksa valvoa. Yhden uuden vauva-valokuvakirjan sain puoliväkisin hakattua kasaan. Se tulee Ameriikan serkkujen mukana Suomeen reilun viikon päästä. Oltiin juuri Murmelin kanssa viikko mökillä. Mökillä oli yllättävän mukavaa. Joka päivä käytiin poimimassa mustikoita ja etsimässä metsämansikoita ja keräämässä käpyjä ja kiviä, kahluualtaassa oli mukava polskuttaa ja heitellä kylpyankkoja ja mökillä unikin maistui ihan eri tavalla. Mansikoita ja jäätelöä syötiin ihan joka päivä ja ihailevaa yleisöä Murmelin esityksille oli tuplasti. Kaikkiaan onnistunut reissu! Lisäksi voin lämpimästi suositella Intercity-junien leikkivaunuja ja perhehyttiä. Useamman tunnin junamatka 1,5-vuotiaan kanssa sujui lupsakasti lapsen

Ihana ohje on Kinuskikissan käsialaa Unelmien Talo&Koti -lehdestä. Muropohja: 125 g voita tai margariinia 1,25 dl sokeria 1 muna 3,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 2 tl vaniljasokeria Raparperitäyte: 500 g raparperia pilkottuna 2 rkl perunajauhoja 0,5 dl sokeria Paahdettu valkosuklaakuorrute: 185 g valkosuklaata 3,5 dl kuohukermaa 2 rkl vaniljakreemi- tai vaniljakastikejauhetta Pilko valkosuklaa palasiksi ja levitä pellille leivinpaperin päälle. Paahda 175 asteessa noin 8 min, kunnes palaset ovat vaaleanruskeita. Siirrä suklaapalat kattilaan kerman kanssa; lämmitä keskiteholla rauhallisesti hämmentäen, kunnes kaikki suklaa on sulanut. Kaada kulhoon, jäähdytä esim vesihauteessa, ja siirrä jääkaappiin. Vatkaa muropohjan voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää seokseen muutamassa erässä. Vuoraa irtopohjavuoka (24 cm) leivinpaperilla ja levitä taikina vuokaan. Leivinpaperin voi laittaa vuokaan yhtenä isona palana ja antaa ylimää

Murmelin eka sana oli "äiti", 11 kuukauden korvilla. Se oli myös lapsen ainoa sana tosi pitkään. En edes alkuun oikein uskonut ekan sanan olemassaoloa, koska muksu käytti sitä etupäässä silloin, kun en ollut paikalla. Tietenkin. Sitten se välillä oli jo yleissana kaikelle, mitä lapsi halusi. Äidin lisäksi on sittemmin opittu "tää" (täällä) ja "S" (isi). Luultavasti muksu osaa myös sanoa "ei", joskaan se ei vielä ole kovin painokas; enemmänkin pään pudistelun yhteydessä vienosti lausuttu "aei". Usein lapsi sanoo hauskasti päätään pudistellen, vähän kuiskaten, "ei tätä", jos esittelen hänelle väärää videota tai laulan tyhmää laulua. Äitienpäivänä (vuosi ja lähes 3 kk) lapsi oppi tavallaan tokan kunnon sanan; mummolassa puutarhassa viilettäessään lapsi kohtasi kukkia luonnossa. Niitä on katseltu kirjoista kovasti ja olen niitä osoitellut aina luettaessa. Silloin pari viikkoa sitten muksu sitten sai vaarilta voikukan ja sanoi pä

  Oltiin siis viime viikko Murmelin ja meidän kaverien kanssa Nizzassa. Reissu oli oikein onnistunut, mitä nyt vuokrakämpän kanssa oli pientä säätöä. Meidän alunperin vuokraama kämppä nimittäin kärsi vesivahingon juuri meidän reissun alla, ja sitten jouduttiin pikapikaa valitsemaan toinen kämppä välitysfirman jäljellä olevasta valikoimasta. Kaikessa siinä säädössä sitten meni jotakin vinoon, sillä lentokentältä Nizzan keskustaan lähdettäessä ei saatu välitysfirman agenttia kiinni. Eikä sitten taksista eikä kadultakaan. Siihen asti suht reippaasti matkanneet pikkutyypit saivat hepulit, ja aikamme siinä kadulla arvottuamme kirjauduimme läheiseen hotelliin ekaksi yöksi. Loppuaika sitten kinasteltiin välitysfirman kanssa meilitse siitä, kuka korvaa mitä ja kenelle. Asiaa puidaan vieläkin firman toimarin kanssa. Muuten viikko sujui aika leppoisasti. Sää oli mukavan pehmeän lämmin, parikymmentä astetta, juuri sopiva pikkutaaperolle. Kokkailtiin jonkun verran kämpillä, ja syötiin pari k

Eilen juhlistimme Miehen kanssa tokaa hääpäiväämme. Oltiin varattu pöytä Patronasta, sillä viime vuotinen Boulevard Social oli pettymys (tosi vaihtelevaa laatua annoksissa) ja nyt kaivattiin jotain rennompaa. Syötiin kaksi ruokalajia ja juotiin parit drinkit. Tai no siis Mies joi törkykallista tuontiolutta ja minä tequila-pohjaisia drinksuja. Oli juuri sopivan relaa - tosin palvelu oli supernopeaa, ja oltiin tunnissa jo ulkona. Dinnerin jälkeen käytiin vielä yksillä Shakersissa (missä ihmeessä kaikki trendikkäät ihmiset nykyisin käy?? Kysyin vinkkejä drinkkipaikaksi tosi monelta kaverilta, eikä kukaan osannut ehdottaa mitään järjellistä paikkaa. Eikö kukaan enää käy ulkona!), ja sitten ruokakaupan kautta kotiin (lapselle mangoa, banaania ja avokadoa). Kotona otettiin vielä vähän skumppaa ja katseltiin tv:tä. Villi meno :) Nyt lauantaina päivällä kipaisin apteekkiin ja testailemaan ravintolapäivän antimia, huomenna sitten Nizzaan. Meillä on ollut pieniä vastoinkäymisiä, kun torstai

Meidän muuton jälkeen ollaan vähän repsahdettu nukkumisjärjestelyissä. Murmeli siis periaatteessa nukkuu omassa sängyssään omassa huoneessaan. Jos muksu kumminkin herää keskellä yötä, ei olla kauheasti jaksettu nukutella ja tassutella lasta uudelleen uneen sinne omaan sänkyynsä, vaan otetaan nukkumaan meidän väliin. Varsinkin Mies tuntuu oikein odottavan sitä, että saa hakea lapsen viereen nukkumaan. Nyt Murmelin ollessa kipeänä mies jopa kerran haki lapsen meidän väliin täydessä unessa! Murmeli oli tosin silloin aika kipeä. Tässä nyt hyvää vauhtia opetetaan lasta huonoille unitavoille taas, toisaalta Murmeli nukkuu tällä hetkellä niin rauhallisesti, että ollaan kaikki saatu nukuttua ihan hyvin samassa sängyssä. Ja onhan se pieni tuhisija ihana siinä lähellä. Eikä se varmaan rippikouluiässä enää siinä viihdy. Murmelin viime viikkoisen saikkupäivän aikana kotona oli muuten tehty pieniä muutoksia. Keittiökaappien laatikoita oli teipattu kiinni ja syöttötuolin jalkatuki, jolle Murmeli nii

Ollaan viime päivinä juostu ankarasti taas vaunuliikkeissä. Meillä on vanhat käytetyt McLarenin matkarattaat, ja olen ollut aika tuskastunut siihen, kun rattaiden selkänoja on rikki, jarru ei toimi, ja kunnollista jalkatukea ei ole. Enkä tykkää yhtään siitä, että työntöaisa on kahdessa osassa. Eli jos tarkoitus on, että lapsi nukkuu edes joitakin päikkäreitä rattaissaan Nizzan reissussa, niin uudet rattaat on pakko hankkia. Ja nopeasti; reissuun on enää viikko aikaa! Kävin muutama viikko sitten jo parissa liikkeessä (mm. Sellon Vauvatalo Johanna, Petikon Lastentarvike) ja suoritin armotonta googlailua. Luin melkoisen kasan keskustelupalstojen eipäs-juupas jauhantaa aiheesta. Ja tulin siihen tulokseen, että rattaita on pakko käydä itse testaamassa, koska hankinta on selvästikin aika henkilökohtainen. Tein listan toivotuista ominaisuuksista: Kunnollinen säädettävä jalkatuki päikkäreitä ajatellen Selkänojan saa pystyasennosta myös lähes makuulle Kunnollinen kuomu aurinkosuojaksi

...Ei alkanut lupaavasti. Murmelille nousi kova kuume, ja lääkärikäynnin jälkeen diagnoosi oli kurkunpääntulehdus. Mummun piti tulla hoitamaan Murmelia, mutta päätimme, että pientä potilasta jääkin hoitamaan isä. Onneksi pari päivää sairastettuaan Murmeli oli aamulla jo pienestä kuumeesta huolimatta suht hyväntuulinen. Heräsin reippaana kuudelta, ja pääsin lähtemään kotoa kahdeksalta. Aika vierähti aamuimetyksessä, sopivien vaatteiden etsimisessä, yhteisellä aamupalalla jne. Miten ihmeessä homma hoituu sitten, kun Murmeli menee syksyllä ihan oikeasti hoitoon?! Kaksi tuntia on aika pitkä aika aamulla, ja nyt ei edes tarvinnut pukea ja pakata lasta matkaan mukaan! Valmiiksi jo murehdin aikaisia aamupalavereita ja lapsen hoputtamista hoitoon. Muuten aamu tänään sujui leppoisasti ja Murmeli jäi ihan hyväntuulisena isin kainaloon vilkuttamaan. Ulkona tietty karsea sää, naftaliinista kaivetut vanhaan elämään kuuluneet siistit nahkasaappaat puristi levähtäneitä mutsijalkoja ja huolella asete

Närkästyneen sellaisen esitti mieheni edellistä blogikirjoitusta luettuaan. Hän haluaa korostaa, ettei niinkään ollut poissa kuvioista JUHLIMASSA kahta päivää, vaan vappuaattona oli kyllä ensin töissä ihan normipäivän. Ja vasta SITTEN katosi juhlimaan. Tarkalleen ottaen hän ei siis juhlinut kahta päivää, vaan ainoastaan puolitoista. Tästä ilkeämielisestä kirjoittelustani huolimatta vietettiin viikonloppuna laatuaikaa yhdessä. Mies vei meidät sunnuntaina mm. skumpalle Stockalle :) Kun nyt alkukuu oli näin lupaava, odotan innolla äitienpäivää!

Luojan kiitos vappu on ohi. Meillä nimittäin Mies katoaa kätevästi vappuna kahdeksi päiväksi, ja tänäkin vuonna leikin yksinhuoltajaa. Kahden päivän jälkeen olinkin sitten niin puhki, ettei mitään rajaa. En tajua miten jotkut pyörittää tällaista useammankin lapsen kanssa joka päivä.. Vappupäivänä pidettiin mutsiporukalla brunssia. Muksut puuhastelivat ihanassa sovussa, ja syötiin navat paukkuen parsapiirasta, feta-mansikkasalaattia ja jälkkäriksi mudcakea. Kuka ikinä väittikään, ettei yksivuotiaat vielä hahmota muita lapsia oikeina ihmisinä, on kyllä ainakin osittain väärässä. Brunssimuksut nimittäin ihan selvästi teki juttuja yhdessä! Päikkärien jälkeen käytiin Murmelin kanssa vielä Lintsillä. Se oli ehkä hieman virhe, sillä oli ihan tajuttoman kylmä. Pakkasin lapsen onneksi aika hyvin ja tajusin itsekin vetää kevyttoppatakin päälle. Murmeli tykkäsi kyllä laitteista. Lapsi istui niissä naama peruslukemilla, ja ehdin jo ajatella, ettei touhu nappaa yhtään, kunnes

Taas maanantai. Viimeiset kaksi viikkoa, ainakin, ollaan oltu enemmän tai vähemmän flunssassa; vieläkään ei ihan normiolo, mutta sentäs henki kulkee jo nenänkin kautta. Epäilen, että sairastin 2-3 eri flunssaa putkeen. En olekaan pitkään aikaan ollut näin pitkään puolikuntoisena. Eilen jaksoin kuitenkin jo sinnitellä Murmelin kanssa keskustaan. Käytiin shoppailemassa hieman kevät- ja kesävaatteita. Toukokuussa ollaan lähdössä Nizzaan, ja havahduin siihen, ettei meillä ole hellehattua, kesäkenkiä, eikä oikein mitään muutakaan lämpimään ilmanalaan sopivaa vaatetusta. Samalla ostin Murmelille hiuspannan ja pinnejä. Pinni pysyy päässä hieman kauemmin kuin panta. Murmeli ja hiuspanta Uusi hellehattu ja espadrillokset Lisäksi ollaan treenattu kovasti syömistä omalla lusikalla. Toisinaan homma sujuu hienosti, ja toisinaan ei. Murmeli keksi, että puuroa voi hieroa myös omiin hiuksiin ja otsaan. Mutsin tekemät kalapullat katosi muusin seassa Murmelin vatsaan noin vaan!

Taas on sanavarasto karttunut. Viikon sisään on opittu mm. "banaani" ja "keinua" ja "nukkua" ja "koira". Tuntuu, että Murmeli oppii nyt valtavaa vauhtia, eikä uutta viittomaa tarvitse enää näyttää ihan satoja kertoja, ennen kun tyyppi nappaa sen käyttöönsä. Samoin vähän monimutkaisemmatkin viittomat alkavat onnistua. Ihan hyvä juttu koska lapsi ei edelleenkään hanskaa kuin pari ääneen lausuttua sanaa, äiti ja tää (täällä) ja SS (isi) ja toisinaan myös paaa (banaani). Ja ei, viittomien opettelun ei pitäisi vaikuttaa mitenkään oikeiden sanojen oppimiseen, päinvastoin. Samaan aikaan olen saanut taas tosi monelta eri taholta kysymyksiä tuosta viittomisesta. Että onko lapsella joku kuulo-ongelma? Miksi ihmeessä, mistä saitte päähänne moisen? Eräs ystäväni totesi viittomisesta kuultuaan, että hän kyllä ymmärsi omaa yksivuotiastaan ihan muutenkin. Lapsia on monenlaisia. Joku tosi iisi muksu ei varmaan kummempaa kommunikointia kaipaakaan, kun kaikki

Ollaan vietetty pääsiäistä aika vaisuissa merkeissä, koko perhe nimittäin oikein kunnon flunssassa. Murmeli on ryhtynyt vastustamaan niistämistä ihan koko pienen ihmisensä voimalla, joten babyvac lojuu vähän toimettomana kiinni imurissa keskellä lattiaa. Flunssasta huolimatta raahauduin kaupungille suorittamaan hieman vaateostoksia, ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen. Tämä pääsiäisen ruukkuhortensia on myös yksi lempikukistani. Ainakin top 3:ssa pionien ja jaloleinikkien kanssa. Toinen ensimmäistä kertaa -tilanne oli eilen. Luovuin nimittäin hiustenpidennyksistäni. Ekaa kertaa varmaankin kymmeneen vuoteen! Tai oikeastaan kyse oli paksunnoksesta. Lisäke on nimittäin aina ollut täsmälleen omien hiusteni pituinen, lettitekniikalla toteutettu lisähius. Päätös luopumiseen kypsyi pikkuhiljaa äitiyslomalla, kun hiukset oli joka tapauksessa koko ajan ponnarilla tai nutturalla. Ja sitten tammikuussa paljastui, että kampaajani oli muuttanut Australiaan (!), ja hänen tilalleen tul