Vappuhulinaa
Luojan kiitos vappu on ohi. Meillä nimittäin Mies katoaa kätevästi vappuna kahdeksi päiväksi, ja tänäkin vuonna leikin yksinhuoltajaa. Kahden päivän jälkeen olinkin sitten niin puhki, ettei mitään rajaa. En tajua miten jotkut pyörittää tällaista useammankin lapsen kanssa joka päivä..
Vappupäivänä pidettiin mutsiporukalla brunssia. Muksut puuhastelivat ihanassa sovussa, ja syötiin navat paukkuen parsapiirasta, feta-mansikkasalaattia ja jälkkäriksi mudcakea. Kuka ikinä väittikään, ettei yksivuotiaat vielä hahmota muita lapsia oikeina ihmisinä, on kyllä ainakin osittain väärässä. Brunssimuksut nimittäin ihan selvästi teki juttuja yhdessä!
Päikkärien jälkeen käytiin Murmelin kanssa vielä Lintsillä. Se oli ehkä hieman virhe, sillä oli ihan tajuttoman kylmä. Pakkasin lapsen onneksi aika hyvin ja tajusin itsekin vetää kevyttoppatakin päälle. Murmeli tykkäsi kyllä laitteista. Lapsi istui niissä naama peruslukemilla, ja ehdin jo ajatella, ettei touhu nappaa yhtään, kunnes hän -edelleen naama peruslukemilla- viittoi lisää. Itku pääsi siinä vaiheessa, kun alkoi sataa ja oli pakko istua rattaissa sadesuojan alla. Tuli mieleen se, miten vauva parin päivän ikäisenä lääkärintarkastuksessa suhtautui - naama täysin peruslukemilla - niihin lääkärin refleksitesteihin. Siis esimerkiksi siihen, missä kaadetaan lasta taaksepäin. Muksu oli tosi chillisti, lääkäriäkin ihmetytti. Olin tässä välissä jo ehtinyt unohtaa tämän, kun lapsen chilliys ei ilmene aina ihan kaikilla elämänalueilla.
Muistelin illalla (kun olin ihan lopen uuvuksissa nukuttanut lasta 40 minuuttia) myös viime vuoden vappua. Murmeli oli silloin 2,5 kk. Vappua edeltävän kuukauden vauva oli huutanut tunnin joka ilta. Oltiin sitten ekaa kertaa ihan kaksin pari päivää, ja jännitin tietty, tyylilleni uskollisena, etukäteen. Vappuaattona Murmeli päätti kuitenkin säästää mutsiaan ja jätti huutamisen sikseen. Iltahuudot loppuikin kokonaan siihen. Vappubrunssilla päikkäriaikaan sitten taas kieltäydyttiin yhteistyöstä; brunssitarjoilujen syömisestä ei tullut mitään, kun piti heiluttaa rattaita koko ajan. Vaikka oli tavallaan vaikeampaa, niin en muista olleeni yhtä väsynyt. Nyt on toki jo totuttu kaksin oloon, mutta puuhaa pitää olla, jälkiä siivota ja touhuta ihan eri tavalla.
Miehen juhlittua vapaasti kaksi päivää olisikin sitten mutsin vuoro. Suunnitelmissa on shoppailua ja ehkä jopa jalkahoitoa. Saapa nähdä miten iloisesti Mies toimii ohjelmatoimistona ja kodinhengettärenä pari päivää...
Vappupäivänä pidettiin mutsiporukalla brunssia. Muksut puuhastelivat ihanassa sovussa, ja syötiin navat paukkuen parsapiirasta, feta-mansikkasalaattia ja jälkkäriksi mudcakea. Kuka ikinä väittikään, ettei yksivuotiaat vielä hahmota muita lapsia oikeina ihmisinä, on kyllä ainakin osittain väärässä. Brunssimuksut nimittäin ihan selvästi teki juttuja yhdessä!
Päikkärien jälkeen käytiin Murmelin kanssa vielä Lintsillä. Se oli ehkä hieman virhe, sillä oli ihan tajuttoman kylmä. Pakkasin lapsen onneksi aika hyvin ja tajusin itsekin vetää kevyttoppatakin päälle. Murmeli tykkäsi kyllä laitteista. Lapsi istui niissä naama peruslukemilla, ja ehdin jo ajatella, ettei touhu nappaa yhtään, kunnes hän -edelleen naama peruslukemilla- viittoi lisää. Itku pääsi siinä vaiheessa, kun alkoi sataa ja oli pakko istua rattaissa sadesuojan alla. Tuli mieleen se, miten vauva parin päivän ikäisenä lääkärintarkastuksessa suhtautui - naama täysin peruslukemilla - niihin lääkärin refleksitesteihin. Siis esimerkiksi siihen, missä kaadetaan lasta taaksepäin. Muksu oli tosi chillisti, lääkäriäkin ihmetytti. Olin tässä välissä jo ehtinyt unohtaa tämän, kun lapsen chilliys ei ilmene aina ihan kaikilla elämänalueilla.
Muistelin illalla (kun olin ihan lopen uuvuksissa nukuttanut lasta 40 minuuttia) myös viime vuoden vappua. Murmeli oli silloin 2,5 kk. Vappua edeltävän kuukauden vauva oli huutanut tunnin joka ilta. Oltiin sitten ekaa kertaa ihan kaksin pari päivää, ja jännitin tietty, tyylilleni uskollisena, etukäteen. Vappuaattona Murmeli päätti kuitenkin säästää mutsiaan ja jätti huutamisen sikseen. Iltahuudot loppuikin kokonaan siihen. Vappubrunssilla päikkäriaikaan sitten taas kieltäydyttiin yhteistyöstä; brunssitarjoilujen syömisestä ei tullut mitään, kun piti heiluttaa rattaita koko ajan. Vaikka oli tavallaan vaikeampaa, niin en muista olleeni yhtä väsynyt. Nyt on toki jo totuttu kaksin oloon, mutta puuhaa pitää olla, jälkiä siivota ja touhuta ihan eri tavalla.
Miehen juhlittua vapaasti kaksi päivää olisikin sitten mutsin vuoro. Suunnitelmissa on shoppailua ja ehkä jopa jalkahoitoa. Saapa nähdä miten iloisesti Mies toimii ohjelmatoimistona ja kodinhengettärenä pari päivää...
Kommentit
Lähetä kommentti