Uudet unikujeet
Meidän muuton jälkeen ollaan vähän repsahdettu nukkumisjärjestelyissä. Murmeli siis periaatteessa nukkuu omassa sängyssään omassa huoneessaan. Jos muksu kumminkin herää keskellä yötä, ei olla kauheasti jaksettu nukutella ja tassutella lasta uudelleen uneen sinne omaan sänkyynsä, vaan otetaan nukkumaan meidän väliin. Varsinkin Mies tuntuu oikein odottavan sitä, että saa hakea lapsen viereen nukkumaan. Nyt Murmelin ollessa kipeänä mies jopa kerran haki lapsen meidän väliin täydessä unessa! Murmeli oli tosin silloin aika kipeä.
Tässä nyt hyvää vauhtia opetetaan lasta huonoille unitavoille taas, toisaalta Murmeli nukkuu tällä hetkellä niin rauhallisesti, että ollaan kaikki saatu nukuttua ihan hyvin samassa sängyssä. Ja onhan se pieni tuhisija ihana siinä lähellä. Eikä se varmaan rippikouluiässä enää siinä viihdy.
Murmelin viime viikkoisen saikkupäivän aikana kotona oli muuten tehty pieniä muutoksia. Keittiökaappien laatikoita oli teipattu kiinni ja syöttötuolin jalkatuki, jolle Murmeli niin mielellään kiipeää riekkumaan (mutta josta ei osaa tai uskalla kiivetä itse alas), oli poistettu.
Tällä viikolla olen ollut nyt töissä kahtena päivänä, koska ensi viikolla ollaan Nizzassa hurvittelemassa. Aamut on kyllä haasteellisia. Vaikka itse herään kyllä ajoissa, aikaa menee jotenkin käsittämättömän paljon ihan vaan aamusyöttöihin, vaipanvaihtoon ja yleiseen häröilyyn. Onneksi Murmelilla on ollut tosi kivaa mummun kanssa, ja ovat pelleilleet ja hullutelleet täällä kotosalla koko päivän tyytyväisenä. On helpotus lähteä töihin niin, ettei lapsi itke perään. Muutenkin tällainen pehmeä alku on kyllä hyvä; saa vähän tuntumaa erossaoloon itsekin, ja sitten pääsee vielä kuitenkin nauttimaan kunnolla siitä yhdessäolostakin.
Tässä nyt hyvää vauhtia opetetaan lasta huonoille unitavoille taas, toisaalta Murmeli nukkuu tällä hetkellä niin rauhallisesti, että ollaan kaikki saatu nukuttua ihan hyvin samassa sängyssä. Ja onhan se pieni tuhisija ihana siinä lähellä. Eikä se varmaan rippikouluiässä enää siinä viihdy.
Murmelin viime viikkoisen saikkupäivän aikana kotona oli muuten tehty pieniä muutoksia. Keittiökaappien laatikoita oli teipattu kiinni ja syöttötuolin jalkatuki, jolle Murmeli niin mielellään kiipeää riekkumaan (mutta josta ei osaa tai uskalla kiivetä itse alas), oli poistettu.
Tällä viikolla olen ollut nyt töissä kahtena päivänä, koska ensi viikolla ollaan Nizzassa hurvittelemassa. Aamut on kyllä haasteellisia. Vaikka itse herään kyllä ajoissa, aikaa menee jotenkin käsittämättömän paljon ihan vaan aamusyöttöihin, vaipanvaihtoon ja yleiseen häröilyyn. Onneksi Murmelilla on ollut tosi kivaa mummun kanssa, ja ovat pelleilleet ja hullutelleet täällä kotosalla koko päivän tyytyväisenä. On helpotus lähteä töihin niin, ettei lapsi itke perään. Muutenkin tällainen pehmeä alku on kyllä hyvä; saa vähän tuntumaa erossaoloon itsekin, ja sitten pääsee vielä kuitenkin nauttimaan kunnolla siitä yhdessäolostakin.
Kommentit
Lähetä kommentti