Eka päivä töissä
...Ei alkanut lupaavasti. Murmelille nousi kova kuume, ja lääkärikäynnin jälkeen diagnoosi oli kurkunpääntulehdus. Mummun piti tulla hoitamaan Murmelia, mutta päätimme, että pientä potilasta jääkin hoitamaan isä. Onneksi pari päivää sairastettuaan Murmeli oli aamulla jo pienestä kuumeesta huolimatta suht hyväntuulinen.
Heräsin reippaana kuudelta, ja pääsin lähtemään kotoa kahdeksalta. Aika vierähti aamuimetyksessä, sopivien vaatteiden etsimisessä, yhteisellä aamupalalla jne. Miten ihmeessä homma hoituu sitten, kun Murmeli menee syksyllä ihan oikeasti hoitoon?! Kaksi tuntia on aika pitkä aika aamulla, ja nyt ei edes tarvinnut pukea ja pakata lasta matkaan mukaan! Valmiiksi jo murehdin aikaisia aamupalavereita ja lapsen hoputtamista hoitoon.
Muuten aamu tänään sujui leppoisasti ja Murmeli jäi ihan hyväntuulisena isin kainaloon vilkuttamaan. Ulkona tietty karsea sää, naftaliinista kaivetut vanhaan elämään kuuluneet siistit nahkasaappaat puristi levähtäneitä mutsijalkoja ja huolella aseteltu kampaus pölähti jonnekin tuulen mukana. Hauskinta aamussa oli kuitenkin se, että tasan kello 8.30 sain ekan työpuhelun, ennen kuin olin edes uudella työpaikalla. Soittaja oli joku myyjä, joka olisi halunnut kaupitella yrityksensä palveluja.
Muuten päivä sujui hyvin, kauhea tietomäärä niinkuin aina, mutta liekö ikä vai kokemus tässä apuna, jotenkin kaikki kuitenkin tuntui tutulta. Samat meiliohjelmat, excelit ja muut joka firmassa. Muutama havainto kuitenkin; vastoin kun suunnittelin työmatkalla ei todellakaan tule onnistumaan aamupalan syönti tai meikkaus. Metrossa ja lähijunassa oli ihan törkeästi jengiä. Koroissa ja puristavissa saappaissa junalle juoksu ei myöskään ole kauhean hyvä idea.
Kun palasin tuulentuivertamana kotiin, oli kämppä hyrskyn myrskyn - ja Murmeli edelleen pyjamassa :)
Heräsin reippaana kuudelta, ja pääsin lähtemään kotoa kahdeksalta. Aika vierähti aamuimetyksessä, sopivien vaatteiden etsimisessä, yhteisellä aamupalalla jne. Miten ihmeessä homma hoituu sitten, kun Murmeli menee syksyllä ihan oikeasti hoitoon?! Kaksi tuntia on aika pitkä aika aamulla, ja nyt ei edes tarvinnut pukea ja pakata lasta matkaan mukaan! Valmiiksi jo murehdin aikaisia aamupalavereita ja lapsen hoputtamista hoitoon.
Muuten aamu tänään sujui leppoisasti ja Murmeli jäi ihan hyväntuulisena isin kainaloon vilkuttamaan. Ulkona tietty karsea sää, naftaliinista kaivetut vanhaan elämään kuuluneet siistit nahkasaappaat puristi levähtäneitä mutsijalkoja ja huolella aseteltu kampaus pölähti jonnekin tuulen mukana. Hauskinta aamussa oli kuitenkin se, että tasan kello 8.30 sain ekan työpuhelun, ennen kuin olin edes uudella työpaikalla. Soittaja oli joku myyjä, joka olisi halunnut kaupitella yrityksensä palveluja.
Muuten päivä sujui hyvin, kauhea tietomäärä niinkuin aina, mutta liekö ikä vai kokemus tässä apuna, jotenkin kaikki kuitenkin tuntui tutulta. Samat meiliohjelmat, excelit ja muut joka firmassa. Muutama havainto kuitenkin; vastoin kun suunnittelin työmatkalla ei todellakaan tule onnistumaan aamupalan syönti tai meikkaus. Metrossa ja lähijunassa oli ihan törkeästi jengiä. Koroissa ja puristavissa saappaissa junalle juoksu ei myöskään ole kauhean hyvä idea.
Kun palasin tuulentuivertamana kotiin, oli kämppä hyrskyn myrskyn - ja Murmeli edelleen pyjamassa :)
 |
| Lääkäri suositteli Murmelille raitista ilmaa. Muksu onkin viime aikoina nukahtanut pihakeinuun ihan joka kerta. |
Kommentit
Lähetä kommentti