Paljastuksia

Ollaan vietetty pääsiäistä aika vaisuissa merkeissä, koko perhe nimittäin oikein kunnon flunssassa. Murmeli on ryhtynyt vastustamaan niistämistä ihan koko pienen ihmisensä voimalla, joten babyvac lojuu vähän toimettomana kiinni imurissa keskellä lattiaa. Flunssasta huolimatta raahauduin kaupungille suorittamaan hieman vaateostoksia, ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen.

Tämä pääsiäisen ruukkuhortensia on myös yksi lempikukistani. Ainakin top 3:ssa pionien ja jaloleinikkien kanssa.

Toinen ensimmäistä kertaa -tilanne oli eilen. Luovuin nimittäin hiustenpidennyksistäni. Ekaa kertaa varmaankin kymmeneen vuoteen! Tai oikeastaan kyse oli paksunnoksesta. Lisäke on nimittäin aina ollut täsmälleen omien hiusteni pituinen, lettitekniikalla toteutettu lisähius. Päätös luopumiseen kypsyi pikkuhiljaa äitiyslomalla, kun hiukset oli joka tapauksessa koko ajan ponnarilla tai nutturalla. Ja sitten tammikuussa paljastui, että kampaajani oli muuttanut Australiaan (!), ja hänen tilalleen tullut nainen oli tosi kovakourainen ja aika hörhö. Hörhöys oli toisaalta varsin mielenkiintosta laatua, tyyppi nimittäin kuulemma kävi tämän tästä meedioilla ja sai viestejä tuonpuoleisesta. Joka tapauksessa tuon käsittelyn jälkeen pohdin, että nyt voisi olla aika luopua lisähiuksista, silläkin uhalla, että lopputulos on ihan kaamea.

Mies suoritti irrotusoperaation eilen. Lisähius irrotettiin ranskalaisesta letistä ja letti purettiin. Kieltämättä hiuksia on nyt aika vähän! Mutta tuttua kampausta noudattaen eroa ei juurikaan huomaa. Ja Mies herttaisesti valehteli, ettei näe yhtikäs mitään eroa :) Päänahassa on hassu fiilis, kun ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen pystyy vetämään sormet pitkin ihan koko päänahkaa. Ensi lauantaiksi olen varannut ajan toiselle kampaajalle, jolla olen käynyt viimeksi ennen Murmelin syntymää. (Kampaajia on tosiaan ollut kaksi, toinen lisähiuksien laittoa varten ja toinen varsinaiseen muotoiluun ja värjäykseen.) Tälle jälkimmäiselle lupasin vapaat kädet. Jännää!

Nyt ollaan sitten täysin luomuna. Edes värjäystä ei herkkä päänahkani enää oikein kestä, raitoja tosin kyllä. Saa nähdä mitä kampaajani keksii, ja miten kauan kokeilu kestää :)

Vaateshoppailu ja uusi tukka liittyvät kaikki takaisin töihinpaluuseen. Palaan siis elokuussa hoitovapaalta työelämään, mutta aloitan jo parin viikon päästä, yhden päivän viikossa, uudessa duunissa. Teen touko-kesäkuun yhden päivän viikossa, ja sitte pidän vielä 1,5 kuukautta lomaa Murmelin ja Miehen kanssa. Elokuussa Murmeli menee siis hoitoon; siihen asti hän viettää aikaa mummun kanssa tuon päivän viikossa.

Ylipukeutunut Murmeli isin kanssa parvekkeella. Murmeli tykkää kovasti juoksennella edestakaisin tällä hetkellä ihan tyhjää parveketta. Edellisen omistajan järkky ruma jakkara on hauska työnneltävä.

"Jee puhelin!! Katotaan hei videoita!!!!!!"