Perusmaanantai
Olipahan taas aamu. Tällaiseen pitäisi varmaan muksun kanssa tottua, mutta olenkin vielä aika newbie :)
Aamu alkoi rattoisasti, vaikka väsyttikin aika lailla. Oltiin illalla saatu nettiyhteys toimimaan ja meidän eilinen ikean reissukin oli oikein tuottoisa. Ostettiin mm. katastrofialueelle (jota myös kerhohuoneeksi kutsutaan) iso iso vaatekaappi. (Kun saadaan se koottua ja kamat sen sisään, alkaa kerhohuonekin olla enemmän huone kuin katastrofialue.)
No siinä sitten pistin uuden astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen päälle ja ihailin pesutorniani, kun sain tietää että leikkipuistossa olikin tänään valokuvaus. Miten me oltiin voitu tällainen missata?!? Vaikka edellisessä vastaavassa Murmeli näytti itkuun purskahtamaisillaan olevalta pikku draamakuningattarelta, niin näissä kuvissa on kuitenkin mielestäni aika hyvä hinta-laatusuhde. Soitin puistoon ja vinguin meille ajan kuvaukseen. Sitten tulikin ongelma. Murmelin kaikki kivat vaatteet oli pesussa ja pyykkikassi hukassa. Päädyin vihdoin puolipuhtaaseen outfittiin, jossa on pöksyt ja hauska apina-huppari. Päätin syöttää Murmelin ilman hupparia, ettei se sotkeennu. Murmelihan ei suostu ruokalappua pitämään, eikä sitä useimmiten kaivatakaan, kun muksu syö niin siivosti. Tällä kertaa Murmeli päätti kuitenkin järsäistä valkoista alusbodyaan kesken syömisen. Nappasi siis kiinni kaula-aukosta, vetäisi bodya ja nakersi kangasta hampaillaan. Mitään muita järjellisiä bodyja ei kaapissa tietenkään ollut. Pyykkikassi löytyi, mutta ihan kaikki bodyt siellä olivat vielä enemmän sotkuisia. Päätin siis pesaista järsimisen jäljet käsin.
Kauheessa kiireessä pesin bodyn kaula-aukkoa, ja kuivasin sitä sitten hiustenkuivaajalla Murmelin vääntäessä itkua vieressä - muksu tietenkin pelkää hiustenkuivaajan ääntä.
No vihdoin kaikki oli kasassa ja muksu rattaissa. Matkalla muksu nukahti, ja meinasi nukkua sikeästi kuvauksen ohi. Vähän jouduin tökkimään tyyppiä hereille. Lopulta kuvakin saatiin otettua, vaikkei lahjomaton lapseni tietenkään juuri hymyillyt ja valokuvaaja sai ihan tosissaan tehdä töitä leipänsä eteen. Täysin täpinöissään muksu oli kuitenkin myöhemmin, kun meille tuli kotiin vieraita. Lapsi tärisi ja suorastaan kirkui onnesta - näen jo miten noin 6 vuoden päästä notkumme jonkun Robinin tyyppisen artistin keikalla tärisemässä ja kirkumassa...
Mutta yhteenvetona; tänään ei juuri muuttokasseja purettu, kun aika meni niin paljon tähdellisempään touhuun.
Aamu alkoi rattoisasti, vaikka väsyttikin aika lailla. Oltiin illalla saatu nettiyhteys toimimaan ja meidän eilinen ikean reissukin oli oikein tuottoisa. Ostettiin mm. katastrofialueelle (jota myös kerhohuoneeksi kutsutaan) iso iso vaatekaappi. (Kun saadaan se koottua ja kamat sen sisään, alkaa kerhohuonekin olla enemmän huone kuin katastrofialue.)
 |
| Näin hienoa kerhohuonetta ei ole kenelläkään! |
 |
| Aika pätevä tämä keittiökin. |
No siinä sitten pistin uuden astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen päälle ja ihailin pesutorniani, kun sain tietää että leikkipuistossa olikin tänään valokuvaus. Miten me oltiin voitu tällainen missata?!? Vaikka edellisessä vastaavassa Murmeli näytti itkuun purskahtamaisillaan olevalta pikku draamakuningattarelta, niin näissä kuvissa on kuitenkin mielestäni aika hyvä hinta-laatusuhde. Soitin puistoon ja vinguin meille ajan kuvaukseen. Sitten tulikin ongelma. Murmelin kaikki kivat vaatteet oli pesussa ja pyykkikassi hukassa. Päädyin vihdoin puolipuhtaaseen outfittiin, jossa on pöksyt ja hauska apina-huppari. Päätin syöttää Murmelin ilman hupparia, ettei se sotkeennu. Murmelihan ei suostu ruokalappua pitämään, eikä sitä useimmiten kaivatakaan, kun muksu syö niin siivosti. Tällä kertaa Murmeli päätti kuitenkin järsäistä valkoista alusbodyaan kesken syömisen. Nappasi siis kiinni kaula-aukosta, vetäisi bodya ja nakersi kangasta hampaillaan. Mitään muita järjellisiä bodyja ei kaapissa tietenkään ollut. Pyykkikassi löytyi, mutta ihan kaikki bodyt siellä olivat vielä enemmän sotkuisia. Päätin siis pesaista järsimisen jäljet käsin.
Kauheessa kiireessä pesin bodyn kaula-aukkoa, ja kuivasin sitä sitten hiustenkuivaajalla Murmelin vääntäessä itkua vieressä - muksu tietenkin pelkää hiustenkuivaajan ääntä.
No vihdoin kaikki oli kasassa ja muksu rattaissa. Matkalla muksu nukahti, ja meinasi nukkua sikeästi kuvauksen ohi. Vähän jouduin tökkimään tyyppiä hereille. Lopulta kuvakin saatiin otettua, vaikkei lahjomaton lapseni tietenkään juuri hymyillyt ja valokuvaaja sai ihan tosissaan tehdä töitä leipänsä eteen. Täysin täpinöissään muksu oli kuitenkin myöhemmin, kun meille tuli kotiin vieraita. Lapsi tärisi ja suorastaan kirkui onnesta - näen jo miten noin 6 vuoden päästä notkumme jonkun Robinin tyyppisen artistin keikalla tärisemässä ja kirkumassa...
Mutta yhteenvetona; tänään ei juuri muuttokasseja purettu, kun aika meni niin paljon tähdellisempään touhuun.
 |
| Mieheni on sherpa. |
Kommentit
Lähetä kommentti