Vauva kasvaa

Murmelin syntymäpäivän iltana muistan maanneeni Naistenklinikan perhehuoneen pedissäni ja tuijottaneeni kyynel silmässä, tunnekuohuissani, pikkusängyssään tiukasti pakattuna nukkuvaa vastasyntynyttä tytärtäni. Surin silloin jo valmiiksi sitä, miten kamalan nopeasti vauvani kasvaisi isoksi tytöksi, eikä olisi enää juuri niin ihana ja suloinen kuin sillä hetkellä.

Nyt lähes 5 kuukauden kuluttua tuosta hetkestä en voi kun huokaista helpotuksesta siitä hyvästä, että vauvat kasvavat. Viimeiset kuukaudet ovat olleet melko rankkoja. Vaikka kuinka olisin osannut odottaa vauva-ajan rankkuutta, niin pääsi se silti yllättämään. Ehkä en osannut odottaa, että lapseni olisi niin TYYTYMÄTÖN. Kuvittelin ehkä, että perustarpeiden täyttäminen ja runsas pussailu riittäisi pitämään lapsen tyytyväisenä - ehei. Sitten kuvittelin, että vain ekat 3 kuukautta olisi erityisen rankkaa, ja sitten helpottaisi. No, ei helpottanut. Raskauskilot karisivat ja reisilihakset saivat kyytiä jokailtaisissa kyykkyjumppa-treeneissä itkevää lasta heijaten, ja kaupungille oli turha jäädä notkumaan vauvan herättyä rattaistaan päiväunilta.

Tänään ottaa vähän päähän.


Nyt kun Murmeli on kohta 5 kk, tuntuu että tunnelin päässä on valoa - juhannuksena vauva oppi kääntymään ja pitelemään omista varpaistaan kiinni; sen jälkeen tyytymättömyys on jotenkin pikkuhiljaa kaikonnut ja tilalle on tullut kaikenlaisia uusia tunteita. Ihmetystä, tarkkaavaisuutta, suurta huvittuneisuutta, hämmennystä, intotäpinöitä jne jne :) Välillä saamme jopa muksun nauramaan ääneen kunnolla (se vaatii melkoista hupsuttelua ja hassuja ääniä, vatsaan ja kaulaan kovaäänisen pussailun lisäksi). Lapsi ei ole mikään turhan nauraja, vaan vaatii naurulleen kunnon shown alle.

5 kuukauden iässä Murmeli on oppinut jo kaikenlaista, kääntymään vatsalleen, pärisyttelemään, tarttumaan kunnolla leluihin, järsimään purulelua, kirkumaan, nauramaan ääneen ja syömään soseita. Päiväunet ovat vähän hakusessa, vaikka yöunista kertyykin tunteja plakkariin kunnolla, niin iltaisin mimmi on edelleen aika kärttyisä. Vauva menee nukkumaan seiskan maissa, ja vaatii edelleen melkoisia nukutusoperaatioita.

Murmeli on muuten jo jonkin aikaa toistellut sanaa "Eukko". En tiedä viittaako sillä itseensä vaiko äitiin... En tiedä myöskään mistä ko. sana on vauvalle tarttunut :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi lempiruokani - gnocchivuoka

Maailman paras (gluteeniton) piirakkapohja ja mini quiche lorrainet

Salted caramel cupcakes eli suolakaramellikuppikakut