Kurkunpääntulehdus taas

Mikä ihmeen Murphy-onni meidän perhettä oikein vaivaa. Aina kun olen lasten kanssa yksin, jompi kumpi - tai molemmat - ovat kipeitä. Ja yleensä niin kipeitä, että pitää lähteä lääkäriin keskellä yötä. Vuosi sitten Esikoinen sairastui keuhkokuumeeseen, kun Mies oli Berliinissä. Pari viikkoa sitten Kreikassa sairastui keskellä yötä Pikkuveli. Tänä viikonloppuna, kun Mies lähti Tallinnaan, taas uudelleen pojalla kurkunpääntulehdus. Istuttiin Pikkuveljen kanssa aamuyöstä parvekkeella ja katseltiin, kun ohi ajoi täpötäysiä yöbusseja täynnä kotiinpalaavia juhlijoita, ja toiseen suuntaan huristeli vapaita takseja takaisin keskustaan. Vaikea muistaa aikaa, jolloin itse tungin yöbusseihin rautatientorilla. 

Yöilma siis laskee kurkussa olevaa turvotusta ja se on yleensä ensiapu pahalle kurkunpääntulehdukselle. Tällä kertaa se tepsi sen verran hyvin, että uskalsin jäädä pojan kanssa potemaan kotiin. Alan olla melkoinen asiantuntija tässä taudissa. Meidän perheessä se on nyt sairastettu ainakin 6 kertaa, ja näistä puolet on vaatinut sairaalahoitoa. Sairaalaan pitää lähteä, kun hengitys ei kohoasennosta ja viileästä yöilmasta huolimatta lähde kulkemaan kunnolla, erityisesti jos sisäänhengitys on vaikeaa. Kurkunpääntulehdukseen liittyy hyljemäistä yskää, meillä usein myös nenä tukossa. Kun lapset kasvavat, samat kurkunpääntulehdusta aiheuttavat virukset aiheuttavat enää tavallista flunssaa. Ilmeisesti vaiva loppuu noin 5 ikävuoden korvilla. Lääkitys vaivaan on meillä aina ollut sama; nesteenä steroideja ja adrenaliinia höyryhengityksellä. 

Toivottavasti Mies ymmärtää tuoda laivalta paljon suklaata.

Pikkuveli on löytänyt kattilakaapin.

Halataan! Tunnelmia ennen molempien flunssaa.

Muuten meidän viime aikojen touhut on aika tavallista lapsiperheen arkea. Oma vanhempainvapaa lähenee loppuaan; vuodenvaihteessa takaisin töihin. Murmeli viihtyy tarhassa ja aloitti elokuussa showtanssitunnit. Mies on vihdoin valmistumassa. Yhteistä aikaa ei juuri ole, tai oikeastaan omaakaan aikaa, ainakaan minulla, mutta siihen on alkanut tottua :)