Kreikan kuulumisia

Tulimme viikko sitten reissusta Kreikasta, jossa olimme muksujen kanssa ilman Miestä. Mukana oli myös ystäväni oman lapsensa kanssa. Olin vähän jännittänyt etukäteen pärjäämistäni kahden lapsen, rattaiden ja matkalaukun kanssa, mutta kohtuullisen hyvin kaikki lennot sun muut meni, ja lapset olivat reippaita pikkumatkaajia. 

Perillä Rodoksella majoituimme tosi kivassa hotellikompleksissa, jossa oli tosi hyvät tilat lapsille; useampia leikkitiloja sisällä, ohjattua toimintaa ja iltaisin disko, sekä leikkipuistot ulkona ja tietty parasta kaikessa, mahtava lastenallas ja vesiliukumäki. Murmeli hurmaantui uimisesta kovasti, ja hänet piti aina väkisin kammeta kalisevana sinertävänä pikku vesipetona suihkuun. Vettä ei siis lämmitetty ja se oli kyllä aika kylmää, vaikka aurinko paahtoikin päivisin mukavasti. Murmeli oppi ihan itsekseen kellumaan, ja sen jälkeen varsinkaan tyyppiä ei meinannut saada vedestä pois. Rannallakin kävimme muutaman kerran, vaikka se ei sellainen hienohiekkainen versio ollutkaan. Pikkuvelikin tykkäsi, ihmetteli hiekkaa ja pieniä kiviä, leikki rantaleluilla ja tietenkin maisteli hiekkaa.

Parasta matkalla oli sää, seura ja ruoka. Mojitot maistuivat myös, mutsille. Meidän seurueemme oli välillä käydä mutsien hermoille esim ravintolassa syödessä, kun kikkailun määrä ylitti sallitun rajan. Kolme pikkulasta on kuitenkin kolme pikkulasta. Mojitot pyöristivät kivasti meluhäpeän kulmia. Muuten kiskottiin mezejä ja moussakaa, Pikkuveli erityisesti. Vanhemmat muksut vetelivät pizzaa ja spagettia, joka päivä. 

Kreikkalaisten suhtautuminen turisteihin vaihteli jännästi. Osa oli todella ystävällisiä ja asiakaspalveluhenkisiä, osa taas vaikutti todella kypsyneeltä kanssakäymiseen matkaajien kanssa. Eräskin nihkeä ravintolanpitäjä hermostui, kun emme tajunneet drinkkien lisäksi tilata heillä ainoana listalla ollutta munakasta, vaikka lapset hyppivät paikan pomppulinnassa. Se kuulemma maksoi 6 euroa tunti, joten oli syytä tilata väkisin sitä mitä tyrkytettiin. Tällaista kummallista touhua oli muuallakin, ravintoloissa ja kaupoissa. Yleensä iäkkäät kreikkalaismiehet eivät oikein jaksaneet rattaiden kanssa liikkuvia seurueita. Sitten taas toisaalta törmäsimme ihan toisen ääripään ihmisiin myös; mm lentokentällä yksin kahden lapsen kanssa kamppaileva mutsi sai paljon enemmän apua osakseen kuin Suomessa. Jouduin myös viemään Pikkuveljen paikalliseen päivystykseen yöllä, kun poika sai tosi pahan kurkunpääntulehduksen eikä henki ollut kulkea. Taksikuskimme suhasi meidän kanssa ympäri saarta ja piti huolen siitä, että varmasti saimme asiallista hoitoa paikallisen sairaalan lastenosastolla. 

Ihanaa oli tankata aurinkoa tässä vaiheessa vuotta!