...toivottavasti. Mies on oikeastaan koko kesän ja nyt alkusyksyn opiskellut ankarasti kaikki illat ja viikonloput. Viimeiset tentit ovat huomenna perjantaina. Odotan sitä suuresti. En yhtään ymmärrä miten jotkut selviävät kahden aika vaativan pienen tyypin kanssa aina ilman apua. Tai siis kyllähän siitä selviää kun on pakko, mutta apua se väsymys. Eikä yhtä ainuttakaan lepohetkeä; hetkeksi kun istahdat sohvalle lukemaan jotakin sopivan kevyttä, niin jostakin päin kämppää kuuluu hirmuinen huuto. Joko pienempi sotkee isomman leikkejä tai sama pikkutyyppi on muuten kolhinut itseään. Kun pienempi on saatu illalla nukkumaan, pitää isommalle lukea iltasatuja, koska hän on muuten koko illan joutunut odottamaan vuoroaan ja väistymään pienemmän tarpeiden tieltä. Ja sitten onkin jo kaikkien pakko mennä nukkumaan, sillä kaiken jälkeenkin Pikkuveli nukkuu edelleen aika rauhattomasti. Eikä tästä kaikesta saa armoa edes pienessä flunssassa.
Mutta siis, huomenna tähän luultavasti ja toivottavasti tulee loppu, kun isäkin pääsee taas mukaan perhe-elämään!
 |
| Omppuja poimimassa |
 |
| Hetkellisesti sovussa |
 |
| Tältä näyttää kylpyhuoneen valokatkaisin, jota on rämpätty liikaa. |
Kommentit
Lähetä kommentti