Joulukuun kuulumisia

joulukuuta 11, 2016

Nyt on vierähtänyt tosi monta viikkoa ilman mitään päivityksiä. Tässä onkin tapahtunut paljon ja ollut aikamoista hässäkkää! Pikkuveli täytti vuoden, ja sitä juhlittiin antaumuksella. Aloitin samaan aikaan myös työt uudessa työpaikassa.

Perjantaina juhlittiin uuden työpaikan pikkujouluja, ja eilen pääsin kampaajalle lepuuttamaan krapulaani. En tosin käsitä miten muutamasta viinilasillisesta voi tulla niin huono olo! Siinä oli kuitenkin hyvä hetki hieman muistella mitä tässä onkaan puuhattu viime viikkoina.

Pikkuveli tosiaan täytti vuoden. Juhlia valmisteltiin päiväkausia, ja olinkin aika tyytyväinen tarjoilujen onnistumiseen. Meillä oli karamellisoitua sipulipiirakkaa, erilaisia tahnoja (hernetahnaa, tahini-jugurttia ja paputahnaa), siemennäkkäriä, halloumi-juuressalaattia ja kreikkalaishenkisiä lihapullia. Olin ensimmäistä kertaa ikinä tilannut kakun muualta; se olikin tosi upea! Kakku on Marsispossun käsialaa. Lisäksi oli kakkutikkareita ja vesimelonia.

Nappasin Marsispossun instasta hienon kuvan meidän kakusta.

Kakku livenä

Pikkuveli oli juhlista aika ihmeissään. Onneksi Murmelilta oltiin opittu, että lasta kannattaa pitää melkein koko bileiden ajan sylissä, niin ei tule isompaa itkua väkimäärästä ja hässäkästä. Pari palaa kakkuakin maisteltiin, ja tietysti Miehen taiteileman hienon vesimelonihirviön herkut maistuivat.

Mies operoi vesimelonimonsterin kirurginveitsellä. Se olikin upea.

Poika on aika isäntä; jämäkkä ikiliikkuja, joka elää isoilla tunteilla. Puhetta ei vielä tule, tyyppi keskittyy liikkumiseen ja kiipeilyyn ja (ihan kaikkien) kaappien availuun, tavaroiden kiskominen ulos kaapeista ja yleiseen kodin tutkimiseen. Pikkuveli osaa jo kaikenlaista, mm. syödä itse lusikalla. Hän on myös kova pussaamaan ja halaamaan. Rassukka on sairastellut koko syksyn; 4 korvatulehdusta, 4 kurkunpääntulehdusta, 3 silmätulehdusta ja aika monta nuhaa ja yskää. Saimme lopulta putket korviin tällä viikolla. Toivon syvästi että sairastelu nyt helpottaa, koska meillähän ei siis todellakaan ole nukuttu kunnolla pitkään aikaan sairastelun takia.

Joka aamu halataan siskoa tiukasti heti herättyä

Töissä on ollut jännä käydä parin tunnin yöunien jälkeen. Nukahdin kerran yhdessä palaverissa istualtaan, siis ihan hetkeksi tietty vaan mutta nolotti aika lailla. Koita siinä olla tosi pätevä ja ammattimainen sitten silmät lurpattaen.

Tammikuussa Pikkuveli aloittaa hoitoringissä, jossa on meidän lisäksi 2 muuta perhettä. Molemmat perheet on löytyneet Facebookista, tosi mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä. Ringin 3 lasta hoitaa reipas ja ihana nuori hoitajamme, jolla on useamman vuoden kokemusta päiväkotityöstä. Haastattelimme 4 hoitajaa, ja valinta oli aika selvä. Uusi hoitajamme on käynyt hoitamassa Pikkuveljeä nyt jo kerran viikossa, ja on tosi kiva nähdä kuinka lapsi tykkää hoitajasta ja jää mielellään hoitoon. Toki välillä aamuisin pääsee itku, kun äiti ja sisko lähtevät ovesta, mutta se loppuu ennen kun ehdimme kävellä hissille.

Vuosi ja varmastikin meidän perheen viimeinen hoitovapaa lähestyvät loppuaan. Vähän haikea on fiilis, toisaalta tosi kivaa mennä töihinkin. Jos vaan ruvettaisiin nukkumaan tässä ennen sitä... Lopuksi vielä pari kuvaa!