Jouluvalmisteluja ja unikoulun takapakkia

Tänä vuonna joulu lähestyy aika paljon rennommissa merkeissä kuin viime vuonna. Silloin olin juuri jäänyt äitiyslomalle, ja väkersin hirveällä kiireellä kaikenlaista; valtavan työläitä lahjapakettivirityksiä, viimeisen päälle itse koristeltuja pipareita ja kaikenlaista jouluunkuulumatontakin käsityötä pesänrakennusvietin vallassa.

Tänä vuonna olen ostanut joululahjat hyvissä ajoin, onneksi. Murmelin kanssa kun ei kauheasti shoppailla. Olen oppinut omalta äidiltäni sen, että ympäri vuotta kannattaa pitää silmiä auki mahdollisten joululahjaideoiden varalta. Sopivat lahjat voi ostaa pikkuhiljaa ja sitten varastoida kaapin perälle, ja joulun alla säästyy aika paljolta stressiltä. Samoin mahdollisimman monen kanssa kannattaa sopia, ettei lahjoja vaihdeta ollenkaan (ellei sitten ihan hirveän kiihkeästi halua niitä lahjoja itsekin). Minulle riittää, että aattona saa riisipuuroa, pääsee saunaan ja saa syödä hyvin ja päälle suklaata mahdollisimman monessa eri muodossa. Meillä ei syödä jouluruokia, vaan kaikenlaista muuta herkullista, hirvipaistia, uunijuureksia, erilaisia salaatteja jne. Veljeni perheineen huolehtii yleensä alkuruoasta ja minä jälkiruoasta (yllättäen).

Tämä on Murmelin ensimmäinen joulu, ja vaikkei hän siitä vielä mitään itse ymmärräkään, niin olen langennut vähän höpsöttämään, ostamaan pieniä lahjoja ja kuuntelemaan lapsen kanssa päivät pitkät jouluradiota. Murmelin ilme oli ihmettelevä, kun radiosta tuli kensimmäistä kertaa Varpunen Jouluaamuna - kyynelehdin nimittäin vuolaasti. Muutenkin hormonit heittelevät yllättäen vasta/taas tässä vaiheessa vauvavuotta - harva se päivä herkistyn jostakin asiasta kyyneliin asti, vaikken muuten ole ollenkaan helposti kyynelöivä ihmistyyppi, toisin kuin eräs nimeltä mainitsematon Murmelin Ameriikan kummitäti ;)

Joulukuusi meille tulee Miehen työpaikalta lahjaksi. Ainoa ongelma on se, että kotonamme asuu tämä pieni jyrsijä. Hänelle maistuu ruoan ohella oikeastaan ihan kaikki; mikä tahansa lattialla oleva tai lattialta löytyvä kelpaa, samoin kaikki narut, hapsut ja erityisesti paperi ja pahvi. Kirjoja lapselle ei voi jättää ollenkaan lähietäisyydelle, koska Täystuhoksi nimitetty pikkujyrsijä kaluaa ne aivan tärviölle. Eli joulukuusi on sijoitettava jonnekin tarpeeksi korkealle. Miehen mielestä olisimme voineet luopua kuusesta, mutta kärtin sen kuitenkin. Pakkohan meillä on olla kuusi, ostin jo uusia koristeitakin! Mutta milloin ihmeessä vauva lopettaa kaiken mahdollisen syömisen ja järsimisen?!!

Uusia joulupalloja

Mutta niin, tosiaan, viime yö oli outo. Murmeli heräsi yhden kieppeillä, eikä meinannut nukahtaa sen jälkeen enää ollenkaan! Nukutimme itkevää lasta vuorotellen yli kaksi tuntia. Mies olikin ehtinyt nukkua vasta reilun tunnin, kun oli ollut Hobittia ennakkoon katsomassa. Tunnelma oli siis lievästi sanottuna kireähkö. Tämä kummallinen takapakki muuten niin hyvin sujuneessa unirytmissämme luultavasti johtui siitä, että Murmeli on saanut pötkötellä meidän välissä aamuisin vähän liikaa. Kun on koko ajan niin pimeää, ei muksu voi ymmärtää, miksei pääse väliin nukkumaan jo yhden maissa. Eli huokaus, nyt takaisin kuriin ja ruotuun ja pompattava ylös kunnolla heti viideltä. Luultiin, että riittää, kun valoja laittaa vähän päälle; että muksu siitä hoksaisi, että nyt on aamu eikä enää virallisesti nukuta. Ilmeisesti se ei kuitenkaan riitä, vaan eron yön ja päivän välillä on oltava selkeämpi aka unohdetaan ihanat löysät torkutteluaamut :/