Pikkuveli

Mieheni tässä taannoin toivoi, että aloittaisin blogin pitämisen uudelleen. Se kun on tässä meidän elämän härdellissä jäänyt kokonaan. Hänestä oli niin mukavaa lukea Murmelin vauvavuoden vaiheita jälkikäteen. Eli aloitetaanpa sitten uudelleen; tällä kertaa tosin taidan jakaa linkin lähinnä vaan ystäville ja perheelle, niin ei tule painetta päivitellä blogia ihan koko ajan! 

Tilannehan nyt on se, että äitiysloman jälkeen olin noin vuoden töissä, ja sitten maailmaan putkahti kuopuksemme, kutsutaan häntä vaikkapa Pikkuveljeksi selvyyden vuoksi. Herra on nyt 7 kk, ja meitä koko alkuvuoden piinannut refluksitauti on, ainakin tällä hetkellä, aika hyvässä vaiheessa. Meillä on kevyt lääkitys, nousuja tulee nyt vain välittömästi maidon jälkeen, ja yöunetkin ovat parantuneet kovasti. Tällä hetkellä herra herää (yleensä) 2-3 kertaa yössä. Se on meillä ihan luksusta! Olen siis nukkunut jopa 3 tunnin pätkiä!! Pientä lempeää unikoulua on jo pidetty; vauva nukkuu omassa sängyssään meidän sängyn sivuvaunussa.

Alkuvuosi oli todella todella rankka. Välillä nukuin sohvalla istuen, koska vauva nukkui parhaiten pystyasennossa. Silti hän heräsi noin 1,5 tunnin välein. Samoin päivällä vauva nukkui ainoastaan liikkeessä ja silloinkin huonosti. Refluksitaudin takia hän nieleskeli, ryki, kakoi ja hikkasi. Vaaka-asennossa tai vatsallaan hän ei halunnut olla ollenkaan; eikä hän viihtynyt välillä missään muualla kuin sylissä. Noin viiden kuukauden iästä hän keksi kirkua tyytymättömyyttään. Tyyppi kirkui lujaa ja paljon. Niin lujaa, että muilla korvat soivat.

Talven synkät päivät ja yöt alkavat onneksi olla huono muisto vaan.

Nyt 7 kk iässä jäntevä ja jämäkkä kymmenkiloinen ja 72-senttinen kuopus on pääosin aika tyytyväinen ja helposti ilahtuva, huumorintajuinen pikku pärisyttelijä. Ryömimään hän oppi 6,5 kk iässä; samaan aikaan tulivat 2 ensimmäistä alahammastakin. Ruoka maistuu pojalle todella hyvin. Refluksin takia kiinteitä on aloiteltu hyvin varovasti, mutta nyt ollaan nostettu annoskokoja. Tällä hetkellä poika syö lounaan ja iltapuuron hedelmäsoseen kanssa. Periaatteessa Pikkuveli osaa myös kontata, mutta usko ei vielä riitä useamman konttausaskeleen ottoon. Leluista häntä kiinnostavat eniten legot, legoautot ja jäätelöt sekä viilennettävät purulelut. Tyyppi tykkää hymyillä ja hurmailla ihmisiä kaupungilla liikuttaessa. Ääntä lähtee edelleen paljon, jos joku touhu ei miellytä herraa. Kaikkein eniten herra fanittaa isosiskoaan, jonka näkeminen ja touhut saavat yleensä vauvan kasvoille haltioituneen ihastuneen hymyn. Sisko puolestaan tykkää myös höpsöttää pikkuveljeä, hauskinta on mennä veljen kanssa lattialle piiloon Frozen-sateenvarjon alle. Leikki vaatii mukaan yhden aikuisen, joka ei löydä parivaljakkoa huoneesta millään.

Välillä pikkuveli kuitenkin ärsyttää, koska nappaa lattialta siskon leluja ja vihkoja ja taideteoksia. Murmeli on tarhassa 4 päivää viikossa, 6 tuntia päivässä ja viihtyy yleensä hyvin, koska samassa ryhmässä on paras kaveri ja myös muita Frozen-faneja, joiden kanssa leikitään Elsaa ja Annaa. Tyttäremme on ilmeisesti aina itseoikeutettu Elsa. Viime aikoina harmitusta ja hampaanjälkiä on aiheuttanut uusi, nuorempi tarhakaveri, joka mm. puree näitä vanhempia kavereitaan. 

Nyt kesän tultua ollaan tehty jo kaikenlaista kivaa koko päivän puuhaa kauempana kotoakin. Viime viikolla käytiin Suomenlinnassa Murmelin vapaapäivänä. Eväsretkelle otettiin mukaan neidin suosikkeja, juusto- ja kurkkutäytteisiä croissantteja, vesimelonia, kookosvettä ja suklaakeksejä. Reissu meni muuten hyvin, joskin 3,5-vuotias uhmis sai itkukohtauksen, kun tuuli vei hänen voikukastaan haituvia. Toistuvasti.

Toinen merkittävä muutos perheessämme on auto, tuo keskiluokkaisuuden ja aikuisuuden symboli, jota ei aiemmin ole juurikaan tarvittu. Perhekoon kasvettua on liikkuminen kuitenkin aika lailla haastavampaa, ja toiveissa siintävät nyt monet mökkireissut tulevana kesänä ja syksynä. Juhannuksena ajellaan mökille, ja seuraavan viikonloppuna Turkuun ja Naantaliin Muumimaailmaan! Näistä lisää myöhemmin :)