Siirtolapuutarhamökillä

Viitisen vuotta ehdin siitä haaveilla - siirtolapuutarhamökistä. Viime kesänä kävimme mökkejä katsomassakin, mutta sellaista juuri meille sopivaa ei tullut vastaan. 

Toiveissa oli kohtuullisessa kunnossa oleva mökki, joka ei kaipaisi isompaa remonttia, ja tietenkin piha, jossa olisi mahdollisimman paljon hyötykasveja. Emme myöskään innostuneet palstoista, joihin oli roudattu kauhea määrä romua, tuulikelloja, katoksia, vinossa riippuvia puutarhakeinuja, metallisia koristepatsaita ja sen sellaista. 

Huhtikuussa 2019

Viimein huhtikuussa silmiin osui myynti-ilmoitus, josta jo ensisilmäyksellä tuli oikeanlainen fiilis. Piha näytti kuvissa siistiltä, ja pikkuruinen mökki oli maalattu pari vuotta sitten. Ensimmäinen yritys nähdä mökki epäonnistui, koska myyjä ei saanut talven jäljiltä turvoksissa olevaa ovea avattua. Muutamaa viikkoa myöhemmin ovi avautui ja pääsimme kurkkaamaan sisälle. Teimme samana iltana tarjouksen, jonka myyjäpariskunta hetken asiaa pohdittuaan hyväksyi. Toukokuun alussa avaimet vaihtoivat omistajaa!

Ensimmäisenä päivänä mökillä, toukokuun alussa, satoi lunta. Värjöttelimme paikalla hetken ja ihmettelimme uutta palstaamme. Pihalla oli vielä aika hiljaista, mutta yllättävän nopeasti nurmikko siitä kasvoi ja voikukat ja nokkoset puskivat esiin. Toukokuussa aika menikin pitkälti rikkaruohoja repiessä. 

Tässä Mies tutustuu puutarhavajasta löytyneen ruohonleikkurin toimintaan

Voikukkia, voikukkia

Ja sitten päästiin vihdoin asiaan - viljelyyn! Kävimme Herttoniemessä puutarhaliikkeessä, ostimme siemenpusseja, hankimme uusia pensaita ja ryhdyimme hommiin. Onneksi tuttavapiiristä löytyi asiaanperehtynyt kotipuutarhuri, joka opasti meitä mm. hevosenlannan oikeaoppisessa käytössä. 

Palstalla on ennestään pari omenapuuta, luumupuu, pitkä vadelmapensasaita, pari herukkapensasta, heikkokuntoinen karviaismarjapensas, aroniaa, karhunvatukkaa ja iso raparperirypäs. Istutimme yrttejä, pinaattia, porkkanoita, kesäkurpitsaa ja näiden lisäksi mustaviinimarjaa ja pensasmustikkaa, joista ei nyt varmaan vielä tänä kesänä saada satoa. 

Pihan heräämistä kesään on ollut mahtavaa seurata. Rikkaruohoista on nyt saatu niskaote. Pihalla on vaikka mitä sellaista, joista meillä ei ole hajuakaan - odotellaan ja katsellaan, mitä mistäkin puskasta ja perennasta kehittyy. Ensimmäisenä vuotena en haluaisi tehdä juuri mitään muutoksia, etten vahingossa kitke jotakin arvokkaampaa. 

Yllättävän lämpimät kesäkuiset illat ja viikonloput ollaan vietetty mökillä, ja mikä parasta, lapsetkin tykkää mökkeilystä tosi paljon! Alueella on kavereita, ja muutenkin saa vapaasti tulla ja mennä. Tulee oltua ulkona tosi paljon, eikä tarvitse koko ajan tapella siitä, kuka saa pelata ipadilla. 

Ensimmäisestä raparperisadosta tehtiin aivan ihana kirpeän ja pehmeän vaniljaisen kreemin kuorruttama raparperipiirakka, jonka ohje löytyy täältä.