Pikkuveljen unikoulu alkoi

Pikkuveljen unikoulu alkoi suunnitellusti mökillä, kun Miehen loma alkoi. Iltapuuro syötiin kahdeksan maissa. Sen jälkeen menimme esikoisen kanssa nukkumaan saunalle, ja jätimme isän ja äänekkäästi itkien protestoivan Pikkuveljen kahdestaan treenaamaan nukkumista. Siskon mielestä saunalla nukkuminen oli jännä seikkailu, ja hän totesi moneen otteeseen "äiti, täällä saunalla on tosi kivaa!"

Pikkuveli oli unikoulun alla nukkunut yllättävän hyvin, parin-kolmen herätyksen öitä. Tämä on saattanut johtua siitä, että laitoin hetkeksi sormiruokailut eli tuoretarjottavat tauolle. Pienen miehen refluksivatsa ei ehkä sittenkään ole valmis vielä niihin. Turvallisella kaupan soseilla vatsa on pysynyt rauhallisempana, vähemmän puklunousuja ja yöherätyksiä. Vatsakin on alkanut taas toimia, vaikka jätin lääkityksen kokeeksi nyt tauolle. Olen toiveikas siitä, että unikoulu tepsisi pikkumiehen kanssa yhtä hyvin kuin siskonsa, joka tosiaan oppi kahdessa yössä uuden rytmin.

Pikkuveli nukahti yhdeksän maissa itkettyään melko lailla, alle puolessa tunnissa. Yöllä hän heräsi tunnin välein, kahdesta viiteen tosin nukkui pidemmän 3 tunnin pätkän. Ja itkua riitti, joka heräämisellä reilut 10 min, ja kerran jopa 45 minuuttia. Isä oli aamulla varsin uupunut. Lapsi itse oli aamulla seitsemän maissa herätessään hyvällä tuulella ja pussaili äitiä normaaliin tapaan. Itsehän olin herännyt jo 5.15 valmiina syöksähtämään paikalle. Olo oli tuskallinen, monessakin mielessä. Yöllä oli herättävä pumppaamaan maitoa, näin pitkää taukoa imetyksestä ei ole pidetty aiemmin. 

Miehen mielestä pikkuveli itki herätysten yhteydessä vähemmän kuin siskonsa, joka oli protestoinut muuttuneita unijärjestelyjä lähes tunnin per kerta. Tassuttelemaankin oli tällä kertaa päästy jo ensimmäisenä yönä. 

Olo on kaikkiaan tosi haikea. Vaikka unikoulu tulee kovasti tarpeeseen, niin yhtäkkiä kaipaan vauvan nukuttamista. En yöheräilyjä, vaan kahdenkeskeistä aikaa siinä juuri ennen, kuin vauva vaipuu sylissä uneen. Kyynel.