Kaltoin kohdellun kaitaliinan tarina

Ennen lapsen saamista ihmettelin useinkin äitejä vaunuineen lauantairuuhkassa tai Hulluilla Päivillä, tai sivuutin rattaiden kanssa jossakin ovensuussa kamppailevan naisen mitään ajattelematta. Nyt itse lähes vuoden rattaiden kanssa liikuttuani olenkin törmännyt kaikenkarvaiseen välinpitämättömyyten, tylyyteen ja suorastaan vihamieliseen käytökseen. Suomessa on totta totisesti yllättävän paljon ihmisiä, joita lasten olemassaolo, rattailla liikkuvat ihmiset ja lapsiperheet noin yleisesti ottavat päähän.

Kaupoissa et saisi käydä, koska rattaat tukkii ihmisten tien. Eihän nyt kotona ollessa tarvitse uusia vaatteita, ruokaa tai juuri mitään muutakaan. Julkisiin pääset aina viimeisenä, ja mielellään saisit olla hieman anteeksipyytävänä niiden rattaiden kanssa. Hisseihin ei sinulla varmasti ole kiire, sinähän olet vapaalla! Niin että hyvin voit odotella seuraavaa. Sama se, onko muksulla kakka pöksyssä, nälkä tai julmetun kuuma. Ei tietenkään sinulle tarvitse pitää ovea auki, ymmärtäisit nyt jo pysyä kotona sen kersan kanssa! Eikä teillä tuon muksun kanssa ole todellakaan asiaa tänne meidän ravintolaan.

Ollaan äiti- (ja muullakin) porukalla käyty usein Cafe Pirittassa lounaalla tai teellä, sinne kun mahtuu hyvin rattaiden kanssa, syöttötuoleja ja tilaa ylipäätään on tarpeeksi. Kahvila ei kuitenkaan enää ole Lasten Päivän Säätiön omistuksessa eikä entisensä. Uusi omistaja ei nähtävästi halua kahvilaansa ikäviä lapsiasiakkaita. Tämä tuli selväksi tänään, kun kolmen äiti-lapsiparin kanssa lounastimme Pirittassa. Kahden muksun vedellessä sikeitä söimme muina naisina lounasta, Murmeli tyytyväisenä (ja varsin tyynenä) syöttötuolissaan puuhastellen, kunnes vanhempi herra lähestyi meitä. Kävi ilmi, että omistaja oli päättänyt puuttua häiriökäytökseemme.

Nimittäin! Murmeli oli huitaissut pöytäliinan päällä olleen ilmeisen arvokkaan kaitaliinan lattialle! Lisäksi pikku-sikailija oli pudottanut 2 omaa leluaan! Lattialle!!!!!

Eikä siinä vielä kaikki. Lapsen huonokäytöksinen mutsi oli myös vahingossa rapistellut lattialle naksupussin jämiä. Ärsyttäviä, kuivia naksunpalasia siis.

Mies lähestyi pöytäämme kärttyisästi, onki kallisarvoisen kaitaliinansa närkästyneesti lattialta, nosti inhoten lelut pöydälle ja ilmoitti moittivasti muun muassa sen, ettei tällainen touhu käy. Sitten herra poistui jupisten ja kaitaliinaansa ravistellen ja meni valittamaan meistä kassan takana seisseelle tarjoilijalle. Arvatenkin tarjoilija sai myös nuhteet siitä, ettei hän ollut puuttunut tähän äärimmäisen vakavaan häiriökäytökseemme aiemmin.

Arvoisa Uusi Omistaja. Voit nukkua yösi huoletta. Emme tule enää kahvilaasi kaitaliinoja huitomaan ja leluja heittelemään. Selvitin myös netin avulla muut omistamasi kahvilat, ja voit olla varma siitä, että pysyttelemme kaukana niistäkin. Saavat siellä kunnon ihmiset juoda rauhassa kahviaan ilman, että leluja ilmeisen hengenvaarallisesti lattialle heittelevä muksu häiritsisi ketään. Harmi, etten hämmennykseltäni saanut sanottua sinulle itse tilanteessa suoraan sitä, että olet mielestäni kiukkuinen vanha törppö, ja että jos nyt välttämättä väkisin tahdot toimia palvelubisneksessä, niin pysy nyt herrantähden kuitenkin kaukana asiakasrajapinnasta.

Ja muille suosittelisin, että kierrätte kaukaa Pirittan ja herran muut kahvilat. Tai jos niihin päädytte, niin pysykää ihmeessä erossa niistä ylen ihmeellisistä kaitaliinoista, tai saatte ukon vihan päällenne.