Unikoulukuulumisia - Mies raportoi
Ensimmäinen yö:
Sunnuntai alkoi hieman haastavasti unikoulua ajatellen. Heti aamusta nostaessani matkalaukkua lattialta iski vihlova noidannuoli alaselkään. Loppupäivän olinkin sitten lähes liikuntakyvytön vihlovan kivun johdosta. Iltaa kohden kipu hieman helpotti, kiitos kattavan buranakuurin. Tämä saattoi tosin olla jopa siunaus, sillä yöllä ei sitten mielellään kammennut itseään sängystä ylös jokaisen ininän kohdalla.
Nukkumaanmeno meinasikin heti alussa mennä täysin plörinäksi, koska pimu ei ole pinnasängyssä koskaan tainnut nukkua, joten hän luuli, että nyt leikitään. Tyttö kävi aivan ylikierroksilla ja kampesi itseään seisomaan toistakymmentä kertaa riemunkiljahdusten saattelemana. Nostin pimun aina takaisin makuulle, kunnes tajusin vain vetäistä aina "jalat alta" hänen koittaessa nousta kontalleen. Tämä siiten auttoikin ja tuota pikaa oli pikkupimu untenmailla ilman sen suurempia huutoja.
Ensimmäisenä yönä kirosinkin sitten koko "tassutus" -menetelmän alimpaan helvettiin (vaimo taisi jo kertoa tassuttelusta enemmän). Mitkään tassuttelut eivät nyt tulleet kysymykseen, sillä mitään pientä ininää ei siis esiintynyt. Huuto meni aivan täysille voluumeille heti pimun herättyä. Onneksi tyttö rauhoittui aina lähes välittömästi päästyään isukin syliin. Tässä taisi auttaa, että olemme ennenkin olleet paljon kaksistaan, eikä tyttö tuntunut äitiä kaipaavan. Yöllä käytin useaan otteeseen samaa "jalat alta" -menetelmää kuin nukkumaan mennessäkin. Suurimman osan ajasta tätä ei tarvinnut tehdä kuin pari kertaa ja tyttö olikin jo unessa.
Noin yhden aikaan yöllä ja siitä eteenpäin pitikin sitten aina nostaa pimu syliin. Jossain vaiheessa tuli noin tunnin sessio, jossa toistakymmentä kertaa nostin lapsen syliini ja heti rauhoituttuaan laitoin hänet takaisin pinnikseen, jolloin alkoi jumalaton huuto jo laskuvaiheessa. Voluumit nousivat vielä muutaman asteen ja pari oktaavia, kun laitoin pimun lattialle ja kysyin, että sielläkö sitä olisi parempi. Paha virhe :)
Koska noidannuoli siis vaivasi ankarasti vielä yölläkin, niin keksin laittaa pimun tässä vaiheessa sitteriin. Siinä se sitten hiljeni välittömästi ja katatoonisesti vain toljotti eteensä. Hieman rauhoituttuaan nostin tytön takaisin pinnikseen ja kas kummaa tyttö nukahti välittömästi päästyään pinnasänkyyn. Tätä menetelmää käytinkin loppuyön menestyksekkäästi.
Loppujen lopuksi ensimmäinen yö meni huudon osalta huomattavasti kivuttomammin kuin mitä olin kuvitellut. Osan heräilystä aiheutti luultavasti sitkeä yskäni, johon tyttö taisi heräillä. Mitään suurempia traumoja ei tainnut lapselle tulla, sillä edelleen haluaa isin syliin. Ja aamullakin aamusyötön jälkeen herätti minut silittämällä päätäni :)
Mutta siis kohtuuonnistuneen ensimmäisen yön pääteesit olivat:
Toinen ilta meni aivan loistavasti. Taas tyttö alkoi kampeamaan itseään ylös heti päästyään pinnasänkyyn. Käytin kuitenkin samaa "jalat alta" -menetelmää kuin ensimmäisenä yönäkin. Eli siis siirsin polvista tytön makuuasentoon. Nyt vaadittiin vain pari kertaa ja kas, tyttö nukahti alle kymmenessä minuutissa ilman huutoja. Tunnin päästä sitten jo herättiinkin, mutta kas - tassutus auttoi. Laitoin siis vain käden tytön selän päälle ja hän nukahti välittömästi.
Toinen yö meni muutenkin jo paljon helpommin. Jos kädenlaitto tytön päälle ei auttanut ja huuto koveni niin silittelin lapsen selkää/vatsaa muutaman kerran. Silittelyn lopetin heti kun tyttö oli rauhoittunut. Tätä ei vaadittukaan kuin pieni hetki; alle viisi minuuttia. Ja kas, taas nukuttiin. Koko yönä ei tarvinnut tyttöä nostaa kuin kerran pois sängystään, eikä sitteriäkään tarvittu, vaan sylin jälkeen hän rauhoittui tassutteluun omassa sängyssään. Hienoa oli myös se, että muutamaan kerran tyttö herättyään myös nukahti itsekseen ilman mitään toimenpiteitä. Herätyksiä oli yöllä noin 7-8, mutta näistäkin osa johtui edelleen vaivaavasta yskästäni. Vaikka miten yritin yskiä tyynyyn, niin välillä tyttö tähän havahtui. Herätyksiä on tietenkin saattanut olla enemmänkin, koska olen saattanut vain nukkua niiden aikana.
Vaikka toinen yö meni melko hyvin ja tassutus näytti toimivan, niin eipäs iloita vielä. Saattaa olla, että pimu oli ensimmäisestä yöstä niin väsynyt, ettei vaan jaksanut sen enempiä protestoida.
Toisen yön teesi onkin sitten seuraava:
Sunnuntai alkoi hieman haastavasti unikoulua ajatellen. Heti aamusta nostaessani matkalaukkua lattialta iski vihlova noidannuoli alaselkään. Loppupäivän olinkin sitten lähes liikuntakyvytön vihlovan kivun johdosta. Iltaa kohden kipu hieman helpotti, kiitos kattavan buranakuurin. Tämä saattoi tosin olla jopa siunaus, sillä yöllä ei sitten mielellään kammennut itseään sängystä ylös jokaisen ininän kohdalla.
Nukkumaanmeno meinasikin heti alussa mennä täysin plörinäksi, koska pimu ei ole pinnasängyssä koskaan tainnut nukkua, joten hän luuli, että nyt leikitään. Tyttö kävi aivan ylikierroksilla ja kampesi itseään seisomaan toistakymmentä kertaa riemunkiljahdusten saattelemana. Nostin pimun aina takaisin makuulle, kunnes tajusin vain vetäistä aina "jalat alta" hänen koittaessa nousta kontalleen. Tämä siiten auttoikin ja tuota pikaa oli pikkupimu untenmailla ilman sen suurempia huutoja.
Noin yhden aikaan yöllä ja siitä eteenpäin pitikin sitten aina nostaa pimu syliin. Jossain vaiheessa tuli noin tunnin sessio, jossa toistakymmentä kertaa nostin lapsen syliini ja heti rauhoituttuaan laitoin hänet takaisin pinnikseen, jolloin alkoi jumalaton huuto jo laskuvaiheessa. Voluumit nousivat vielä muutaman asteen ja pari oktaavia, kun laitoin pimun lattialle ja kysyin, että sielläkö sitä olisi parempi. Paha virhe :)
Koska noidannuoli siis vaivasi ankarasti vielä yölläkin, niin keksin laittaa pimun tässä vaiheessa sitteriin. Siinä se sitten hiljeni välittömästi ja katatoonisesti vain toljotti eteensä. Hieman rauhoituttuaan nostin tytön takaisin pinnikseen ja kas kummaa tyttö nukahti välittömästi päästyään pinnasänkyyn. Tätä menetelmää käytinkin loppuyön menestyksekkäästi.
Loppujen lopuksi ensimmäinen yö meni huudon osalta huomattavasti kivuttomammin kuin mitä olin kuvitellut. Osan heräilystä aiheutti luultavasti sitkeä yskäni, johon tyttö taisi heräillä. Mitään suurempia traumoja ei tainnut lapselle tulla, sillä edelleen haluaa isin syliin. Ja aamullakin aamusyötön jälkeen herätti minut silittämällä päätäni :)
Mutta siis kohtuuonnistuneen ensimmäisen yön pääteesit olivat:
- ole johdonmukainen ja valmistaudu useisiin toistoihin
- älä puhu, vaan suorita kaikki toimet eleettömästi
- älä pistä valoja päälle missään vaiheessa
- vauvan täytyy nukahtaa omaan sänkyyn ilman kosketusta tai muita krumeluureja eli lopeta kaikki toimet heti kun vauva rauhoittuu ja poistu paikalta. Luultavasti joudut palaamaan takaisin useamman kerran.
- ei se lapsi nälkäänsä huuda, eli älä edes kuvittele antavasi mitään tuttipulloa.
Toinen ilta meni aivan loistavasti. Taas tyttö alkoi kampeamaan itseään ylös heti päästyään pinnasänkyyn. Käytin kuitenkin samaa "jalat alta" -menetelmää kuin ensimmäisenä yönäkin. Eli siis siirsin polvista tytön makuuasentoon. Nyt vaadittiin vain pari kertaa ja kas, tyttö nukahti alle kymmenessä minuutissa ilman huutoja. Tunnin päästä sitten jo herättiinkin, mutta kas - tassutus auttoi. Laitoin siis vain käden tytön selän päälle ja hän nukahti välittömästi.
Toinen yö meni muutenkin jo paljon helpommin. Jos kädenlaitto tytön päälle ei auttanut ja huuto koveni niin silittelin lapsen selkää/vatsaa muutaman kerran. Silittelyn lopetin heti kun tyttö oli rauhoittunut. Tätä ei vaadittukaan kuin pieni hetki; alle viisi minuuttia. Ja kas, taas nukuttiin. Koko yönä ei tarvinnut tyttöä nostaa kuin kerran pois sängystään, eikä sitteriäkään tarvittu, vaan sylin jälkeen hän rauhoittui tassutteluun omassa sängyssään. Hienoa oli myös se, että muutamaan kerran tyttö herättyään myös nukahti itsekseen ilman mitään toimenpiteitä. Herätyksiä oli yöllä noin 7-8, mutta näistäkin osa johtui edelleen vaivaavasta yskästäni. Vaikka miten yritin yskiä tyynyyn, niin välillä tyttö tähän havahtui. Herätyksiä on tietenkin saattanut olla enemmänkin, koska olen saattanut vain nukkua niiden aikana.
Vaikka toinen yö meni melko hyvin ja tassutus näytti toimivan, niin eipäs iloita vielä. Saattaa olla, että pimu oli ensimmäisestä yöstä niin väsynyt, ettei vaan jaksanut sen enempiä protestoida.
Toisen yön teesi onkin sitten seuraava:
- ota töistä vapaata, koska tulet olemaan kuolemanväsynyt.
Mahtavaa! En olisi ikinä uskonut että unikoulu on näin tehokas! Hienoa, että olet jaksanut olla jämäkkä!
VastaaPoista