Unikoulun loppuraportti

...Eli miten kaikki menikään. Unikoulun aloituksesta on nyt 12 päivää.

Ensimmäiset 2 yötä olivat siis rankkoja. Lapsi heräsi edelleen 6-8 kertaa yössä ja protestoi kovastikin muuttuneita olosuhteita. Näiden ensimmäisten 2 yön jälkeen nukuttiin kuitenkin monta yötä oikein hyvin, lapsi havahtui unestaan muutaman kerran yössä mutta rauhoittui nopeasti isän tassutteluun.

Kahdeksannen yön kohdalla tulikin sitten takapakkia - lapsi heräsi 2 kertaa, mutta toinen kerroista kesti reilusti yli tunnin, lapsi itki ja isä sai tehdä tosissaan työtä lapsen rauhottelemiseksi. Käytössä olivat sitterit ja muut ensimmäisten öiden konstit. Yhdeksäntenä yönä lapsi nukkui taas paremmin, muutaman kerran isä joutui tassuttamaan lasta, mutta tämä heräsi, ilmeisesti nälkäisenä, jo viiden jälkeen. Olimme hieman ymmällämme sopivasta toimintatavasta näin aikaisin aamulla, mutta lopulta isä päätti, että on aika herätä. Niinpä nousimme syöttämään lasta, isä lähti töihin superaikaisin ja äiti ryhtyi keittelemään lapselle aamupuuroa aamusyötön jälkeen. Ajatuksena oli, että lapsi tottuu siihen, että syötetään vain sängystä nousemisen ja heräämisen jälkeen, valot päällä. Aikaiset aamuheräämiset jatkuivat vielä pari yötä, mutta sitten tilanne rauhoittui. Nyt Murmeli nukkuu noin klo 20-6. Edelleen vauva tosiaan havahtuu kerran pari yössä, mutta nukahtaa yleensä joko itsekseen tai pienellä tassuttelulla.

Yhteenvetona,  äidin näkökulmasta...
Minusta saavutimme kaikki 3 tavoitetta loistavasti; Murmeli on oppinut hienosti nukahtamaan ilman imetystä, nukkuu omassa sängyssään ja yöheräilyt ovat vähentyneet dramaattisesti noin kahdeksasta muutamaan kertaan. Ja mikä tärkeintä, nukuttelun iltaisin ja öisin voi nyt hoitaa myös isä! Yöunien kesto on nyt jotakuinkin yhdeksän-kymmenen tuntia klo 20-6 välillä, ja ihan kuin päiväunienkin laatu olisi parantunut tässä samalla. Maidontuotanto tasaantui noin viidessä päivässä, eikä nyt olo ole enää aamuisin kovin tukala. Murmeli tankkaa päivisin hieman enemmän maitoa mutta näyttäisi tottuneen yön paastoamiseen tyylikkäästi.

Vaikka unirytmit varmasti elävät vielä moneen suuntaan ja kävelemään oppiminen ja muut käännekohdat varmasti sekoittavat öitä vielä moneen otteeseen, on pakko nyt fiilistellä tätä tämänhetkistä auvoa. En todellakaan uskonut, että unikoulu voisi toimia, ja pelkästään 2 yössä! Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi ehkä kannattanut ryhtyä tähän jo aiemmin, joskus 7 kuukauden kieppeillä. Vaikka vauva herättäisikin yöllä vielä pari kertaa, allekirjoitan ehdottomasti sen, että unen laatu paranee, kun mukaan mahtuu muutama pidempi pätkä. Ja oma stressini on hellittänyt ihan huomattavasti, kun iltaisin ei enää koko ajan tarvitse olla valmiina singahtamaan takaisin makkariin rauhoittelemaan jälleen kerran herännyttä lasta, jolle ei kelpaa muu kuin rintamaito.

Ja vielä isän:
Unikoulu alkoi tosiaan toimia jo kahden yön jälkeen (suuresta skeptisyydestäni huolimatta). Tosin isukin olo oli monta päivää kuin pahemmankin jetlagin jäljiltä. Olen kyllä muiltakin tahoilta kuullut  legendoja samanlaisista kahden yön ihmeistä, eli ei tassutus voi aivan tuulestatemmattu idea olla.

Tällä viikolla alkoikin sitten taas työt. Tällä saattaa olla vaikutusta pimun nukkumisiin, sillä enää ei ole kahta ihmistä päivisin aktiivisesti touhuamassa, joten pimu saattaa iltaisin ja öisin olla hieman virkeämpi.

Aivan auvoista ei unikoulun pitäminen ilmeisesti ole ollut sillä kauhukseni huomasin, että unikoulun aikana oli leukaan ilmestynyt ensimmäinen harmaa/valkoinen partakarva ja vieläpä reilusti alle nelikymppisenä :( Tästä ei kuitenkaan kannata pelästyä, vaan rohkeasti tassutusta kokeilemaan! Suosittelisin varautumaan vähintään 2-3 kolmeen yöhön, sillä ensimmäinen yö menee luultavasti huutaessa. Tästä ei kannata lannistua, sillä toisena yönä voikin sitten olla huomattavaa parannusta ja kolmantena vauva saattaakin nukkua jo koko yön.

Tässä Murmeli demonstroi, miten hän toisinaan öisin nousee sängyssään seisomaan ja kukkumaan

Pari vinkkiä vielä muille unikouluttajille:

• Unikoulu tuntuisi toimivan kyllä, kun ohjeita noudattaa kirjaimellisesti. Lapsi vinkaisee todennäköisesti jatkossakin pari kertaa yössä, mutta toivottavasti kuitenkin nukahtaa samantien itsekseen. Lapset vaan nukkuvat äänekkäämmin. Eli pidä odotukset ja tavoitteet realistisina.
• Tassuttelussa (versus huudatus- ja pistäytymisunikoulut) pyritään siihen, että lapsi oppii nukahtamaan itse, rauhassa, ja sen opittuaan myös päiväunet saattavat parantua.
• Pysy lujana. Kun yösyötöt lopetetaan, niihin ei pidä palata. Muuten muksu menee sekaisin ja ihan varmana ryhtyy vaatimaan lisää seuraavinakin öinä. Jos esim sairastamisen vuoksi joudutaan palaamaan yösyöttöihin, täytyy unikoulu todennäköisesti pitää uudelleen.
• Päätä etukäteen, milloin on aamu. Onko se 5.30 vai 6.30? Meillä se on klo 6. Sen jälkeen voidaan nousta ja syödä; siihen asti vauvaa tassutetaan takaisin uneen.
• Selkeät iltarutiinit luonnollisesti oltava, samoin päivärytmiä kannattaa selkeyttää; suunnilleen samat jutut joka päivä samaan aikaan.
• Jos mahdollista, anna isän hoitaa nukuttamiset ja yöheräilyt. Selkeämpää vauvallekin näin. Tätä kannattaa jatkaa jonkin aikaa, muutaman viikon nyt ainakin, että muksu tottuu uuteen järjestykseen. Fiksua varsinkin jos lapsi vielä saa äidinmaitoa.
• Jos isä hoitaa unikoulun, on hän pomo. Älä kyseenalaista (liikaa) ja koita antaa miehen päättää seuraavat siirrot. Hankkiudu itse muualle unikoulun alkuöiksi, jos pystyt. Muuten pysy erossa nukuttamispuuhista vaikka miten julmalta tai vaikealta tuntuisi.
• Sopikaa illalla kumpi tekee mitäkin. Yöllä ei sitten tarvitse supsutella ja neuvotella. Yöllä ollaan ihan hiljaa. 
• Tätä ollaan itse pidetty tärkeänä: hoida nukkuminen ja syöminen eri huoneissa, ainakin aamuisin ja iltaisin. Tyyliin pimeässä nukutaan ihan hiljaa, valoisassa / hämärässä syödään ja leikitään. Aamulla laitetaan valot päälle ja siirrytään olkkariin aamutoimille. Eli tehdään selkeä ero yön ja päivän välille.