Pizzaa aamupalaksi

Ensimmäinen yö uudessa kodissa nukuttiin uupumuksesta simahtaneina todella sikeästi. Muistin laskea ikkunat ennen nukahtamista - jossakin amerikkalaisessa hapatusleffassa törmäsin tällaiseen perinteeseen hiljattain. Sen jälkeen sai toivoa jotakin. Se taisi toimia, sillä en ole pitkään aikaan nukkunut näin hyvin, ja pitkään, 8,5 tuntia!!! Yllättävää sinänsä, sain nimittäin alkuillasta jonkinsortin pienen paniikkifiiliksen. Mietin kauhuissani mitä ollaan menty tekemään. Mitä jos ei viihdytäkään uudessa asunnossa! Onneksi Mies sai tilanteen rauhoittumaan ja loppuilta meni mukavasti karkkia syöden.

Aamu valkeni tänään vähän karuissa tunnelmissa noin muuten. Tavaraa on kaikkialla. Lattialla, keittiön tasolla, eteisen kaapissa. Kerhohuone (se minikokoinen keskimmäinen makkari) on niin täynnä rojua, että ovea on pidettävä jatkuvasti kiinni Murmelin takia. Edellinen kämppä on vielä siivoamatta, ja on siellä vielä aika paljon tavaraakin. Ei olla löydetty pyyhkeitä, Miehen sukkia eikä aluskalsareita. Meiltä puuttuu edelleen ainakin kaappeja, kirjahylly, pyyhekoukut, nettiyhteys, palohälyttimet ja ruokapöytä. Uudessa kylppärissä on ilmeisesti jatkuva lattialämmitys, koska me ei millään löydetä vipstaakia, jolla sen saisi pois päältä. 

Aamupalaksi syötiin tosiaan pizzaa (paitsi Murmeli, joka sai jukurttia ja banaania), eilen illalla iltapalaksi oli keksejä ja niitä karkkeja - laivalta tuotuja viinikumeja ja dumleja. Koskahan päästään taas normiruokaa tekemään ja normielämää viettämään...