Päiväunikoulu
Päätin vihdoin aloittaa jonkinlaisen päiväunikoulun, josta olen aiemmin tainnut jo mainita. Haaveilen, että muksu oppisi nukkumaan pinnasängyssään itsekseen myös päivällä, eikä aina rattaissa tai äidin kainalossa. Yöt meillä menee jo niin hienosti. Viikonlopusta rohkaistuneena (mummu siis oli saanut Murmelin aamu-unille omaan sänkyyn noin vaan) päätin aloittaa; kieltämättä tähän vaikutti myös nämä kamalat pakkaset ja se, että eilen hytisin tunnin ulkona rattaita eteenpäin puskien sormet ja varpaat ihan jäässä.
Odottelin Murmelin väsymistä ihan tosi pitkään, tyyppi oli ollut hereillä 3,5 tuntia kun aloitin nukuttamisen, ja leikit olivat muuttuneet jo lattialla makoiluksi. Sänkyyn päästyään muksu aloitti seisomistreenit. Taistelimme itkun ja huudon kera seisomista vastaan noin 20-30 min, vaikea sanoa miten kauan, kun en siinä hikipäissäni tajunnut ottaa kelloa mukaan makkariin. Joku rutiini olisi varmaan hyvä saada päikkärien alle, niin lapsi tajuaisi paremmin orientoitua nukkumaanmenoon. Nyt tyyppiä turhautti kamalasti se, että äiti koko ajan nosti pystyasennosta takaisin makuulle tai kiskoi isältä kopioidun tekniikan mukaan jalkoja alta kun lapsi lähti punkemaan konttausasentoon. Olin asennoitunut siihen, että teen tätä niin kauan kuin tarvitsee, vaikka tunnin, ja että pakostikin muksu joskus nukahtaa. Pari kertaa aiemmin olen antanut periksi jossakin vaiheessa, mutta nyt päätin sinnitellä. Hikoilin kuin pieni porsas Murmelia armottomasti tassuttaen, kunnes HURRAA lopulta tyyppi väsähti, katse muuttui lasittuneeksi ja tajusin, että nyt se ihan kohta oikeasti nukahtaa. Ja niinhän se nukahti! JEEEEEEEEEEI!
Muksu nukkui lopulta pinniksessään vain 40 min, mutta siltikin - tämä on alku. Ainakin tiedän, että pinnis päivälläkin on mahdollinen :)
Odottelin Murmelin väsymistä ihan tosi pitkään, tyyppi oli ollut hereillä 3,5 tuntia kun aloitin nukuttamisen, ja leikit olivat muuttuneet jo lattialla makoiluksi. Sänkyyn päästyään muksu aloitti seisomistreenit. Taistelimme itkun ja huudon kera seisomista vastaan noin 20-30 min, vaikea sanoa miten kauan, kun en siinä hikipäissäni tajunnut ottaa kelloa mukaan makkariin. Joku rutiini olisi varmaan hyvä saada päikkärien alle, niin lapsi tajuaisi paremmin orientoitua nukkumaanmenoon. Nyt tyyppiä turhautti kamalasti se, että äiti koko ajan nosti pystyasennosta takaisin makuulle tai kiskoi isältä kopioidun tekniikan mukaan jalkoja alta kun lapsi lähti punkemaan konttausasentoon. Olin asennoitunut siihen, että teen tätä niin kauan kuin tarvitsee, vaikka tunnin, ja että pakostikin muksu joskus nukahtaa. Pari kertaa aiemmin olen antanut periksi jossakin vaiheessa, mutta nyt päätin sinnitellä. Hikoilin kuin pieni porsas Murmelia armottomasti tassuttaen, kunnes HURRAA lopulta tyyppi väsähti, katse muuttui lasittuneeksi ja tajusin, että nyt se ihan kohta oikeasti nukahtaa. Ja niinhän se nukahti! JEEEEEEEEEEI!
Muksu nukkui lopulta pinniksessään vain 40 min, mutta siltikin - tämä on alku. Ainakin tiedän, että pinnis päivälläkin on mahdollinen :)
Kommentit
Lähetä kommentti